Artikkelikuva
Hongkong on yksi maailman kalleimmista kaupungeista asua. Kalliit vuokrat ja ahdas elinympäristö on ajanut osan asukkaista asumaan kaupungin katoilla.

Elämää huipulla

Hongkongin hälyttävä asuntopula ja tuloerojen kasvu näkyvät miljoonakaupungin katoilla, joissa tuhannet asuvat laittomissa asunnoissa.

15. kerroksisen talon katolta on upeat näkymät: Kowloonin niemimaan korkeimmat kukkulat näkyvät hämärinä kaupungin takana ja pilvenpiirtäjien valot tuikkivat kuin tähtitaivas. Maisema voisi olla viiden tähden hotellin kattoterassilta tai loisteliaan huoneiston parvekkeelta. Luksus on kuitenkin kaukana siitä todellisuudesta, jossa noin parisen kymmentä tällä katolla asuvaa ihmistä elää.

On lauantai-ilta ja osa katon asukkaista keskustelee tasanteelle levitetyn pöydän ympärillä sosiaalityöntekijöiden Sze Lai Shanin ja Angela Lain kanssa. Keskustelu yltyy ajoittain kiivaaksi ja asukkaat korottavat ääntään, sillä he haluavat kertoa sosiaalityöntekijöille vuokranantajilta saamistaan viesteistä. Heidän kotinsa on määrätty purettavaksi ja vuokranantajat ovat vastuussa purkutöistä. Asukkailla on kaksi kuukautta aikaa koota tavaransa ja löytää uusi asunto. Viranomaiset ovat antaneet purkupäätöksen, koska asunnot ovat laittomia: Ne sijaitsevat toimistotalossa ja ne on rakennettu ilman viranomaisten tai talon omistajien hyväksyntää.

Kwung Tongin kaupunginosassa sijaitsevan toimistotalon katon tasanteen molemmin puolin on kaksi pelleistä valmistettua rakennelmaa, joiden sisällä pitkän käytävän varrella on pieniä asuntoja. Käytävien seinät ovat täynnä kosteita läikkiä ja ilmassa on tunkkainen homeen haju. Tämänkaltaisia katoille laittomasti rakennettuja asuinpaikkoja kutsutaan myös kattoslummeiksi.

 

Chi Ming Tsuin on asunut talon katolla 12 vuotta. Hän jakaa vaimonsa ja kahden teini-ikäisen tyttärensä kanssa kaksi pientä huonetta. Tytöt nukkuvat toisessa huoneessa kerrossängyissä ja Chi vaimonsa kanssa toisessa. Vanhempien sänky toimii päiväisin sohvana ja ruokapöytänä.

”Emme tienneet, että täällä ei saisi asua. Kun kuulin häädöstä, olin vihainen. Laskeskelin mielessäni, miten tulemme pärjäämään”, vartijana työskentelevä Chi sanoo tuohtuneena.

Manner-Kiinasta Hongkongiin muuttaneella perheellä ei ole tietoa siitä, missä he kesällä asuvat. Häätö tuli yllätyksenä. Chi vakuuttaa, etteivät he asuisi katolla, jos perheellä olisi muita vaihtoehtoja. Asunto on epäkäytännöllinen ja epähygieeninen, eikä 18- ja 16-vuotiailla tyttärillä ole mitään yksityisyyttä. Erityisesti syksyisin taifuuni-kauden aikaan asunto tuntuu pelottavalta. Rakennus huojuu, tuuli paiskoo peltikattoa ja vesi tulvii sisälle.

Mutta asunto sijaitsee vain kivenheiton päässä Kwung Tongin metroasemalta ja asuminen on halpaa. Perhe maksaa asunnostaan noin 365 euroa kuukaudessa ja se on Hongkongissa pilkkahinta.

 

Yli 7 miljoonan asukkaan Hongkong on yksi maailman kalleimmista kaupungeista asua. Suhteessa tuloihin asuntojen mediaanihinta on jopa kaksinkertainen verrattuna esimerkiksi Lontooseen. Hongkong on tunnetusti myös hyvin ahdas. Yhdellä neliökilometrillä asuu keskimäärin 6500 ihmistä, kun Helsingissä vastaavasti 2900. Matalapalkkaisten suosimassa Kwung Tongissa, jossa Chi perheineen asuu, on noin 53 000 ihmistä yhtä neliökilometriä kohden.

Asuntojen korkeat hinnat ja väenpaljous pakottavat asumaan epäinhimillisesti. Arviolta 200 000 ihmistä asuu puutteellisissa ja huonoissa oloissa – jaetuissa kerrostaloasunnoissa, katoilla, sängyn kokoisissa kopeissa tai niin kutsutuissa peltisissä häkeissä.

Hongkongin yliopiston sosiaalityön professorin Ernest Chuin mukaan asuntopula on Hongkongin krooninen ongelma, joka on kärjistynyt viime vuosien aikana, kun asuntojen hinnat ovat jopa kaksinkertaistuneet vuodesta 2008 ja köyhiä on yhä enemmän. Noin 1,3 miljoonan hongkongilaisen arvioidaan asuvan köyhyysrajan alapuolella ja samaan aikaan kaikkein rikkain prosentti jatkaa rikastumistaan. Forbes-lehden mukaan Hongkongin 45 miljardööriä omistavat 80 prosenttia alueen bruttokansantuotteesta.

 

Chuin mukaan Hongkongin viranomaiset ja asunnon välittäjät katsovat laittomia kattoasuntoja läpi sormien. Valvonta pettää ja asunnon välittäjät tekevät vuokrasopimuksia myös katoille luvatta rakennettuihin asuntoihin. Myös sähkön, veden ja jopa postin tuleminen kattoasuntoihin antaa olettaa, että asunnot ovat laillisia.

”Todellisuudessa häätö saattaa tulla milloin vain. Asukkaita kohdellaan epäreilusti – sen sijaan, että asukkaille järjestettäisiin uusia asuntoja, heidät jätetään ponnistelemaan jatkuvan epävarmuuden kanssa.”

Kattoslummeja siedetään, koska Hongkongin kaupunki ei voi tarjota vuokra-asuntoja kaikille, jotka asuvat laittomissa asunnoissa. Kaksi kolmasosaa hongkongilaisista asuu kaupungin vuokra-asunnoissa ja tälläkin hetkellä vuokra-asuntoihin on jonossa 230 000 ihmistä.

Ongelmana on myös se, etteivät monet kattoslummeissa elävät voi hakea kaupungin vuokra-asuntoja, sillä heillä ei ole Hongkongin kansalaisuutta vastaavaa asumisoikeutta. Sen voi saada vasta seitsemän vuoden kaupungissa asumisen jälkeen. Suuri osa kattoslummien asukkaista tulee Hongkongin ulkopuolelta, pääosin Manner-Kiinasta.

 

Kattoslummit ovat Chuin mukaan olleet ilmiö 1950- ja 1960- luvulta saakka, jolloin mannerkiinalaisia siirtolaisia alkoi virrata nopeasti kehittyvään Hongkongiin. Katoilla laittomissa asunnoissa asuvien määrä on kuitenkin laskenut huimasti viime vuosina. Hongkongin väestönlaskentatietojen mukaan vuonna 2011 laittomissa kattoasunnoissa asui noin 3750 ihmistä, kun 2000-luvun alussa heitä oli jopa yli 16 000.  Kattoasukkaita on todennäköisesti enemmän kuin viralliset luvut antavat olettaa, sillä niitä pyritään pitämään salassa.

Syy laittomien kattoasuntojen vähentymiseen on Chuin mukaan se, että asunnot sijaitsevat tyypillisesti vanhoissa, purku-uhan alla olevissa taloissa ja hyvien kulkuyhteyksien päässä, kuten Sham Shui Pon ja Kwung Tongin kaupunginosissa. Talot puretaan, jotta niiden tilalle voidaan rakentaa uusia ja kalliita asuntoja. Mutta mitä käy kattojen asukkaille?

Chuin mukaan kattoasukkaat päätyvät todennäköisesti kaupungin laidalla sijaitsevaan väliaikaiseen majoituskeskukseen, jossa voi olla vain tilapäisesti. Hän muistuttaa, ettei katoilla asuvat riko lakia, vaan he, jotka vuokraavat niitä. Vuokranantajia harvoin  kuitenkaan rangaistaan, jos he onnistuvat purkamaan asunnon purkupäivään mennessä.

 

Sosiaalityöntekijä Sze Lai Shan asumisongelmiin keskittyvästä SoCO-järjestöstä sanoo, ettei Kwung Tongin toimistotalon kattoasukkaiden, kuten Chin ja hänen perheensä tilanne näytä hyvältä, koska heillä ei yksinkertaisesti ole varaa markkinoiden vuokra-asuntoihin. Hän arvelee, että moni päätyy asumaan ahtaissa jaetuissa asunnoissa tai häkkikodeissa. Pahimmillaan he saattavat päätyä kadulle.

9-vuotiaan tyttärensä kanssa Kwung Tongin kattoslummissa asuva herra Fung toteaa, ettei hänellä ole tietoakaan siitä, missä he tulevat asumaan.

”Olen turhautunut. Tekisi mieli taistella vastaan, mutta tuntuu etten pysty. Täytyy vain hyväksyä tämä tilanne”, rakennusmiehenä työskentelevä mies sanoo.

Hän aikoo asua noin neljän neliömetrin kokoisessa peltisessä kodissaan niin kauan kuin se vain on mahdollista.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!