Keskellä Kolumbian Medellinissä sijaitsevan Belen La Palman -asuinaluetta on kaksikerroksinen kuumassa auringossa kylpevä omakotitalo, jonka oven avaa mustaan t-paitaan pukeutunut mies.
”Morjesta”, Tapio Anttila sanoo ja hetken Medellinin suurkaupunki kuulostaa Varsinais-Suomelta.
Anttila johdattaa sisään. Alakerran eteisen seiniä vasten on pinottu lautakasoja.
”Lämpöpuuta”, Anttila kertoo.

Portaat ylös ja tullaan yläkertaan, jossa lämpöpuuta on lisää. Sitten mennään Anttilan työhuoneeseen. Huoneen nurkassa on painonnostotanko täynnä rautaa, mutta puheenaihe säilyy puussa.

”Nyt bisnes alkaa pikkuhiljaa käynnistyä”, Anttila kertoo.
Roope Ankka on kuuluisa siitä, että hän pystyy myymään vaikka Alaskaan jäätä. Tapio Anttilan missio on melkein yhtä kunnianhimoinen: hän aikoo täyttää Kolumbian saunoilla.

Tapio Anttila syntyi Loimaalla vuonna 1960, opiskeli Otaniemessä Teknisen fysiikan osastolla, valmistui ja lähti maailmalle. Pariisi, Luxemburg, Tukholma, New York ja Los Angeles – tele- ja multimedia-alaan erikoistuneelle insinöörille löytyi 90-luvulla ja 2000-luvun alussa töitä lähes mistä vain.

”Sitten kuulin Los Angelesissa kaverilta kahvilassa Medellinistä. Tulin käymään ensin viikon lomalle. Olin kyllästynyt Los Angelesin pinnallisuuteen ja tämä oli jotain muuta. Muutaman vuoden päästä sitten muutinkin tänne”, Anttila sanoo.

Alun perin Anttilalla ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa jäädä ulkosuomalaiseksi. Se vain tapahtui, kun työtarjoukset seurasivat toisiaan.

”Olen ollut aina aika hyvä kielissä, joten asettuminen on ollut helppoa”, Anttila sanoo.
Medellinissä hän on asunut nyt viitisen vuotta. Sinä aikana Kolumbia on muuttunut nopeasti.
”Kun kävin täällä ensimmäistä kertaa, vanhan lentokentän seinillä oli jonossa etsintäkuulutuksia huumepomoista”, Anttila kertoo.

Kolumbia on rauhoittumassa. 52 vuotta kestänyt sisällissota on viime vuosina hiipunut nopeasti, oikeiston puolisotilaalliset joukot ovat osittain luopuneet aseista ja hallitus sopi syyskuun lopussa rauhansopimuksen suuntaviivoista vasemmistosissiryhmä Farcin kanssa. Rauhansopimus kaatui niukasti kansanäänestyksessä, mutta Farc ja hallitus ovat siitä huolimatta vannoneet säilyttävänsä neuvotellun tulitauon.

Olojen rauhoittuminen sopii hyvin Anttilan suunnitelmiin. Väkivallan vähentyminen tarkoittaa Kolumbian vaurastumista ja vaurastuminen lisää saunoja haluavien rikkaiden ihmisten määrää.

”Vielä muutama vuosi sitten rikkaatkin ajoivat täällä vanhoilla ja huonoilla autoilla. Varakkuutta ei uskallettu sieppausten pelossa näyttää. Tilanteen muuttuminen näkyy jo autokannassa”, Anttila sanoo.

Mutta miksi kaikista maailman asioista diplomi-insinööri Anttila on päättänyt ryhtyä kauppaamaan juuri saunoja?  

Kun Anttila muutti Medelliniin, hän osti asunnon vuorten juurelta kaupungin yläpuolelta. Asunnossa oli palvelijanhuone, jolle Anttila ei keksinyt käyttöä. Kotimaan asioista ikävälistalla oli edelleen sauna, joten Anttila päätti palkata paikallisen puusepän rakentamaan sellaisen palvelijanhuoneeseen.

Saunaan tarvittiin tietysti suomalainen kiuas, joten Suomessa käydessään Anttila hakeutui palaveriin saunakiukaisiin erikoistuneen Harvian kanssa. Ajatus liiketoiminnan laajentamisesta oli jo alkanut poltella mielessä, joten Anttila ilmoitti samalla haluavansa alkaa edustamaan yritystä Kolumbiassa.

Harvialla innostuttiin.

Nyt Anttilan rakennuttamia saunoja on Kolumbiassa jo yli kaksikymmentä. Ostajia ovat olleet hotellit, kuntoklubit ja rikkaat yksityishenkilöt.

Lämpöpuukuljetukset saapuvat meriteitse Cartagenan satamaan, josta ne kuljetetaan rekoilla Medelliniin. Sitten alkaa rakennus.

”Aluksi rakennusmiesten kanssa piti tietenkin käydä aika tarkasti läpi, miten saunoja rakennetaan. Mutta nopeasti he ovat oppineet”, Anttila sanoo.

Lähdetään katsomaan.

Medelliniä ympäröivillä vuorilla on vihreää kuin alppiniityillä. Täällä talot ovat isoja ja niitä on harvassa.

Vielä 1990-luvun alussa Medellin oli huumeparoni Pablo Escobarin valtakuntaa, Latinalaisen Amerikan huumekaupan keskus ja maailman vaarallisin kaupunki. Väkivalta on edelleen läsnä kaupungin sykkeessä, mutta paljon heikommin kuin ennen.

”Presidentti Alvaro Uriben kahdeksan vuotta kestänyt valtakausi oli Kolumbian kannalta ratkaiseva. Hän laittoi tilanteen kuriin erittäin kovalla kädellä. Nyt tavalliseen väestöön kohdistuvat väkivalta on vähentynyt ja sissit on häädetty viidakon nurkkiin”, autoaan ohjastava Anttila kertoo.
Hän uskoo, että uudet ajat tuovat Kolumbiaan entistä enemmän sijoittajia ja yrittäjiä ja maa alkaa pikkuhiljaa nousta jaloilleen.

”Kolumbialaiset ovat kyllästyneitä väkivaltaan. Täällä on yksi maailman suurimmista konfliktin vuoksi kotinsa jättäneiden ihmisten joukoista. Huumekauppa ei tietenkään ole hävinnyt mihinkään ja poliittisella sektorilla tapahtuu edelleen paljon korruptiota. Mutta perusvire on jo paljon positiivisempi”, Anttila sanoo.

Tämä on neuvo myös suomalaisyrityksille. Viime vuonna Suomen Kolumbian kunniakonsuliksi nimetyn Anttilan mukaan Kolumbiassa ei juuri suomalaisia ole näkynyt, vaikka esimerkiksi rakennusalalla voisi olla täällä  paljonkin mahdollisuuksia.

”Etelä-Amerikka mielletään Suomessa kaukaiseksi maailmankolkaksi, jossa puhutaan espanjaa ja jonne on vaikea matkustaa. Tällä asenteella menetetään paljon”, Anttila sanoo.  
Keskellä niittymaisemaa seisoo suuri valkoinen talo. Sen pihalla Anttilan palkkaamat työmiehet pakkailevat jo tavaroitaan.

”Miten menee?”, Anttila kysyy.

Mennään katsomaan kolumbilaisen Carlosin tilaamaa saunaa. Kiuas ei ole vielä paikallaan, mutta muuten kaikki alkaa näyttämään valmiilta. Tuoksuu tuoreelta puulta. Mökiltä. Suomelta.

Tapio Anttilaa hymyilyttää.