Lähes 17 miljoonaa naista ja lasta on vastuussa pitkistä vedenhakumatkoista Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Se altistaa heidät sairauksille ja väkivallalle ja vaikeuttaa koulunkäyntiä, käy ilmi tuoreesta tutkimuksesta.

Yhdysvaltalaiseen George Washingtonin yliopistoon kuuluvan Milken-instituutin tekemässä, 24:ää Saharan eteläpuolisen Afrikan maata käsittelevässä tutkimuksessa selvitettiin ensimmäistä kertaa, miten vedenkanto jakautuu sukupuolten välillä.

Vedenkanto kehitysmaissa mielletään usein naisten työksi, ja tutkimus vahvistaa sen: vedenkanto lankeaa etenkin aikuisten naisten kontolle.

”Tiesin, että luku olisi korkea, mutta en tiennyt, että se olisi näin suuri”, sanoi tutkimuksen johtaja tohtori Jay Graham uutistoimisto Reutersille.

Tutkimuksen mukaan noin 13,5 miljoonaa naista ja 3,4 miljoonaa lasta, pääosin tyttöä, on tutkituissa maissa vastuussa vedenkannosta, joka kestää yli puoli tuntia per hakumatka. Kaikissa 24 maassa aikuiset naiset ovat yleisimpiä vedenhakijoita: Norsunluurannikolla osuus on jopa 90 prosenttia. Silloin, kun lapset ovat vastuussa, he ovat 62-prosenttisesti tyttöjä, tutkimuksessa kerrotaan.

Vedenhaku vähentää koulussa vietettävää aikaa. Se myös vahingoittaa terveyttä esimerkiksi aiheuttamalla varhaista niveltulehdusta, Graham kertoo. Lisäksi tytöt ja naiset ovat seksuaalisen väkivallan uhassa, varsinkin, jos vedenkeruumatka on pitkä tai seudut syrjäisiä.

Vesipula on tunnettu ongelma, mutta Grahamin mukaan vedenkanto pitäisi ottaa huomioon, kun mitataan maiden edistymistä puhtaan veden toimittamisessa kansalaisille.

Tutkimus julkaistiin Plos One -tiedelehdessä.

Artikkeli on osa maailma.netin vuosina 2015–2016 toteutettavaa Pitkäsoittoa kehityspolitiikasta -juttusarjaa. Hanke on rahoitettu ulkoministeriön viestintä- ja globaalikasvatustuella.