(IPS) — Onko nykyinen malli, jossa YK ja suuret kansainväliset järjestöt jakavat 86 prosenttia humanitaarisesta avusta, paras ja tehokkain? Kysymys nousee esiin maailman ensimmäisessä humanitaarisen avun huippukokouksessa Istanbulissa 23. toukokuuta.

Hätäapu on jämähtänyt vanhaan kaavaan, joka sulkee paikalliset pienet järjestöt ulkopuolelle, moittii brittiläisen Overseas Development Instituten tutkija Christina Bennett. ”Toiminta on hyvin holhoavaa ja ylhäältä alas suuntautuvaa.”

YK-järjestöt ja muut suuret toimijat kanavoivat pienen osan saamastaan tuesta paikallisille järjestöille, mutta Bennettin mukaan kyse on harvoin tasaveroisesta ja strategisesta kumppanuudesta.

Oxfam ja useat muut avustusjärjestöt ovat ehdottaneet, että viidennes hätäavusta menisi suoraan paikallisille järjestöille, joiden etuina ovat olojen tuntemus ja pienen koon tuoma ketteryys.

”Etelän maiden järjestöt vaativat Istanbulissa kumppanuutta holhouksen sijaan, joten varautukaa epämukavaan oloon”, African Development Solutions (Adeso) -järjestön johtaja Degan Ali varoittaa alan suuria toimijoita.

Humanitaarisen avun tarpeessa on maailmassa 125 miljoonaa ihmistä ja yli 60 miljoonaa on joutunut jättämään kotinsa. Järjestöillä on yli 13 miljardin euron rahoitusvaje.

Vuonna 2014 maailman humanitaarisesta avusta 83 prosenttia tuli Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta.

Artikkeli on osa maailma.netin vuosina 2015–2016 toteutettavaa Pitkäsoittoa kehityspolitiikasta -juttusarjaa. Hanke on rahoitettu ulkoministeriön viestintä- ja globaalikasvatustuella.