Suomen kehitysapuun on ensi vuoden alussa luvassa historian nopeimmat leikkaukset.

Kehitysyhteistyömäärärahat vähenevät 300 miljoonaa euroa vuodessa. Samalla aiemmin kehitysapuun suunnatut päästökauppatulot ohjataan muuhun tarkoitukseen.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että varsinaiseen kehitysyhteistyöhön käytettävissä olevista rahoista leikataan tämän vuoden tasoon verrattuna 43 prosenttia.

Leikkuriin joutuu myös kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhön saama tuki. Kymmenen prosenttia Suomen antamasta tuesta on tähän asti kanavoitu järjestöjen kautta.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakan mukaan järjestöjen tulee varautua 30–40 prosentin leikkauksiin jo heti ensi vuoden alusta.

Kesäkuussa ulkoministeriö ilmoitti, että myös järjestöjen saama tuki viestintään ja globaalikasvatukseen on toistaiseksi jäähyllä. Niin kutsuttu VGK-tuki on ollut monen järjestön toiminnalle merkittävää. Tämä rahoitus on tärkeää esimerkiksi suomalaisten yritysten vastuullisuutta seuraavalle Finnwatch-järjestölle.

Järjestöt ovat olleet huolissaan siitä, miten leikkaukset vaikuttavat niiden kykyyn toimia, ja muistuttavat, että leikkaukset kehitysavusta kohdistuvat kaikkein köyhimpiin.

Tämän lehden mennessä painoon ei ollut vielä tietoa siitä, miten leikkaukset kohdistetaan. Myös tätä lehteä julkaiseva Kepa saa suurimman osan rahoituksestaan ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroista.

Arvio: Suomen apu keskikastia

Kesäkuun alussa julkaistiin alustava versio eduskunnan teettämästä Suomen kehitysavun arviosta. Sen on laatinut pitkän uran Maailmanpankissa tehnyt Ritva Reinikka.

Reinikka arvioi raportissaan, että paljon on tehty hyvin, mutta parantamisen varaakin on. Monella eri mittarilla Suomi asettuu avunantajana keskikastiin.

Reinikka perää entistä parempaa tulosohjausta kehitysavun kaikille tasoille. Suunnittelun aikajännettä tulisi pidentää ja maaohjelmia jatkaa. Hän siirtäisi taloudellista päätösvaltaa ministeriöstä suurlähetystöihin ja vähentäisi Suomen tukemien monenkeskisten järjestöjen – siis käytännössä useiden YK-järjestöjen – saamaa tukea. Reinikka painottaa yritysten merkitystä kehityksessä ja ehdottaa korkotukiluottojärjestelmän uudistamista.

Kansalaisjärjestöjen työn tuloksellisuutta tulisi Reinikan mielestä arvioida entistä tarkemmin ja integroida niiden työ tiiviimmin Suomen kahdenväliseen yhteistyöhön.

Reinikalla ei ollut ollut raporttia kirjoittaessaan käytössään järjestöjen työstä tehtyjä evaluointeja.

Ulkoministeriön kesäkuun alussa järjestämässä seminaarissa järjestöt tarjoutuivat toimittamaan Reinikalle työstään tehdyt evaluoinnit. Reinikka piti aloitetta tervetulleena, ja lupasi ottaa arvioinnit huomioon raporttinsa lopulliseen versioon.

Reinikka suositteli myös Suomen avun keskittämistä entistä harvempiin maihin. Avun tulosten mittaamiseen ja niistä kertomiseen tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Huomio olennaiseen

Kaikkien auttaminen on turhaa. Suomen pitäisi keskittyä heikoimpiin maihin, ohjeistaa avun suuri nimi Paul Collier.

”Jos aiomme olla tosissamme avun kanssa, meidän ei kannata yrittää vähentää köyhyyttä kaikkialla”, Paul Collier sanoo.

Oxfordissa professorina toimiva Collier on yksi kehityskysymysten nimekkäimpiä asiantuntijoita maailmassa. Kesäkuun alussa hän vieraili Suomessa ulkoministeriön järjestämässä seminaarissa.

”Älkää ajatelko suuresti. Ajatelkaa pienesti”, Collier neuvoi.

YK:n piirissä tekeillä olevat kestävän kehityksen tavoitteet kannattaa jättää omaan arvoonsa, Collier usuttaa. Ne ovat hänen mielestään liian laajoja ollakseen järkeviä.

Missä apu sitten tehoaa parhaiten? Helpointa on auttaa sellaisia maita, joissa on tahtoa hoitaa asiat kuntoon, mutta puutetta rahasta. Hyvinä esimerkkeinä Collier pitää Ruandaa ja Etiopiaa, joissa molemmissa köyhyys on vähentynyt nopeasti.

Muut kategoriat ovatkin sitten haastavampia. Venäläiskirjailija Leo Tolstoin kuuluisa sanonta onnettomista perheistä on Collierin mukaan sovellettavissa myös valtioihin: jokainen onneton maa on onneton omalla tavallaan. Siksi ei ole yhtä kaikkiin maihin soveltuvaa reseptiä.

Verokarhu kunniaan

Mitä tehdä maille, joissa hallinnon kyky tai halu toimia on kehno? Tukea verotuksen kuntoon laittamista.

Kun verotus on saatu kuntoon, on valtion omienkin etujen mukaista, että kansalaisten tulot kasvavat. Tulojen kasvaessa myös valtion keräämä veropotti kasvaa.

Rutiköyhiä ja maailmankaupasta syrjään jääneitä maita taas kannattaa tukea ennen kaikkea pääsemään osaksi muuta maailmaa. ”Yksikään talous ei ole koskaan kehittynyt globaalista taloudesta eristäytyneenä”, Collier sanoo.

Riskit on hyväksyttävä

Monessa köyhässä maassa suurin ongelma on resurssien puute. Siinä apuun tarvitaan yrityksiä. Ongelmana vain on se, että ensimmäisessä aallossa riskialueille lähtevät yritykset eivät aina ole toimintatavoiltaan mitään pulmusia.

”Tarvitaan nimenomaan vastuullisesti toimivia yrityksiä”, Collier muistuttaa.

Kaikkein kimurantein toiminta-alue ovat hauraat ja romahtaneet valtiot.

”Hauraat valtiot ovat inhimillinen tragedia niissä asuville ihmisille ja painajainen muulle maailmalle”, Collier muistuttaa.

Järkevintä olisi toimia, ennen kuin epävakaat valtiot syöksyvät kuiluun. Collier kertoo käytännön esimerkin: 12 vuotta sitten Keski-Afrikan tasavallan johto oli valinnan edessä. Rahaa oli niin vähän, että oli jätettävä maksamatta valtion velka tai virkamiesten palkat.

”Kyse oli lyhytaikaisesta tilanteesta. Siitä olisi selvitty parilla miljoonalla”, Collier sanoo.

Rahoitusta ei löytynyt. Sen jälkeen suunta on ollut alaspäin.

”Nyt tilanteen korjaaminen maksaisi kahden miljoonan sijaan kaksi miljardia.”

Jotkut maat ovat jyrkänteen reunalla. Ne on autettava sieltä pois, Collier toteaa.