Intia. Yli kymmenen miljoonaa intialaista hankkii elantonsa katukaupasta. Heidän suojakseen säädettiin viime vuonna laki, mutta sen toteutus takkuaa paikallistasolla.

Moni kaupustelija on lähtöisin maalta, missä maataloustyöt ovat vähentyneet ja perinteiset elinkeinot käyneet kannattamattomiksi.

Jignesh, 27, muutti kymmenen vuotta sitten Delhiin, jossa hän yrittää elättää nelihenkisen perheensä kaupittelemalla lakanoita vilkkaalla kadulla. Hän ansaitsee 12 tunnin työpäivänä vajaat viisi euroa, joista poliisi ja kaupungin edustaja verottavat euron ”suojelurahan” viikossa. Jos yrittää niskuroida maksusta, saa selkäänsä tai menettää tavaransa.

”Välillä tekisi mieli heittää sikseen ja palata maatalouden pariin”, Jignesh huokaa.

Intiassa hyväksyttiin viime vuonna uraauurtava laki katukaupasta. Sen mukaan kuntien on osoitettava kauppiaille turvallinen toiminta-alue. Harva kunta on toistaiseksi tehnyt niin.

Aiemmin laittomana pidetty kaupustelu tuli korkeimman oikeuden päätöksellä luvalliseksi jo vuonna 2010. Koska huomattava osa intialaisista elää köyhyysrajan alla, heitä ei voida tuomita rikollisiksi siksi, että he yrittävät ansaita leipänsä ainoalla tarjolla olevalla tavalla, oikeus linjasi.

”Laista huolimatta kauppiaita pidetään yhä kiusankappaleina. Heitä syytetään jalankulkijoiden häirinnästä, liikenneruuhkista ja yhteyksistä rikollisiin”, sanoo katukauppiaiden kattojärjestön projektijohtaja Anurag Shankar.

Laki jättää kunnille liian paljon liikkumatilaa, arvioi katukauppaa tutkinut professori Sharit Bhowmik.

Hänen mukaansa kaupunkisuunnittelu noudattaa länsimaista markkinamallia. Se ottaa huomioon isojen yritysten edut, mutta unohtaa katukaupan pitkät perinteet Intiassa.