Vaikka turkissa abortti on laillinen, 16-miljoonana asukkaan Istanbulista löytyy vain kolme sairaalaa, jotka tekevät abortin naisen pyynnöstä, kertoo Mor Çatı -niminen paikallinen naisjärjestö.
Mor Çatı -järjestön kyselyn mukaan pääkaupungin 37:stä sairaalasta 12 ei tee aborttia mistään syystä, ja 17 tekee sen vain, jos sikiö on kuollut, vammainen tai uhkaa äidin henkeä.
”Uusi kiristetty lainsäädäntö ei ole edes vielä lainvoimainen, mutta sitä käytetään silti”, kertoo järjestön vapaaehtoinen työntekijä Selma Toluay.
Turkkilaisilla naisilla menee muutenkin kehnosti.
”Ongelmiahan piisaa”, Toluay, 40, sanoo. ”Niitä on niin makro- kuin mikrotasollakin. Makrotason ongelma on se, että miehet ja naiset eivät ole tasa-arvoisia.”
Vinouma syntyy Toluayn mukaan jo lapsuudessa. Poikia tuetaan ja kasvatetaan kohtaamaan ulkomaailma, kun taas tytöt pidetään kodin piirissä.
Perheväkivalta tappaa
Naisiin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt. Turkissa tapetaan median tietojen mukaan 3–4 naista viikossa. Tappajana on usein oma mies.
”Virallista tilastotietoa ei ole tietenkään olemassa”, Toluay sanoo.
Vuonna 1990 perustettu Mor Çatı -järjestö toimii nimenomaan perheväkivaltaa kokeneiden tai sen uhan alla elävien naisten tukijana. Tilastoja löytyy niistä naisista, jotka ovat hakeutuneet järjestön avun piiriin.
Mor Çatın asiakkaista 65 prosenttia on naimisissa. Vajaa viisi prosenttia on kokenut väkivaltaa poikaystävänsä tai avomiehensä taholta, noin seitsemällä prosentilla kaltoin kohtelijana on isä. Vajaa neljä prosenttia on eronneita.
”Hyvin yleinen väkivallan eskaloitumisen hetki on se, kun nainen on päättänyt erota miehestään.”
Toluay sanoo, että väkivalta koskettaa turkkilaisia naisia läpi yhteiskuntaluokkien. Hänen asiakkaanaan on myös akateemisia naisia.
”Taustalla on yksinkertaisesti miesten ylivalta.”
Oikeusprosesseissa miehet saavat Toluayn mukaan lievennettyjä tuomioita, jos saavat osoitettua, että nainen on käytöksellään provosoinut heitä väkivaltaan – saanut heidät tuntemaan mustasukkaisuutta tai koetellut kunniaa. Myös miehen status vaikuttaa suoraa tuomioihin – mitä korkeampi sosiaalinen asema, sitä lievempi tuomio.
”Tappamiset jatkuvat, jos lainsäädäntöä ja oikeusprosesseja ei muuteta.”
Neuvottiin seisomaan miehen takana
Avustusten, EU-tuen ja varainhankinnan turvin pyörivä järjestö toimii tukikeskuksena, jonne voi soittaa tai kirjoittaa. Se myös pyörittää turvataloa, jossa on paikka 20 naiselle ja heidän lapsilleen. Niin ikään järjestö tarjoaa oikeusapua ja psykologin palveluja. Työntekijöiltä edellytetään feminististä ideologiaa.
Millaista on olla feministi Turkissa vuonna 2015?
”Sanalla on täällä huono kaiku – niin kuin kai muuallakin. Feministi on ruma nainen, joka vihaa miehiä, vihollinen, hirviö, loputon vitsien lähde”, Toluay naurahtaa.
Toluay elää itse avoliitossa. Hänellä ei ole lapsia. Onko hänen helppo olla avoimesti feministi?
”Sanon olevani feministi aina kun siihen on tilaisuus ja olen siitä äärettömän ylpeä.”
Hän sanoo oman ideologiansa kumpuavan lapsuudesta.
”Näin epätasa-arvon kotona. Molemmat vanhemmat tulivat kuudelta töistä kotiin. Isä vetäytyi sohvalle, äiti jatkoi työpäivää kotihommilla. ”
Toluyan isän puoleinen isoäiti kasvatti lapsiaan ja lapsenlapsiaan niin, ettei tyttöjä tuettu koulun käyntiin, ”koska he kuitenkin menevät naimisiin, eivätkä jatka suvun nimeä”. Tytöt kasvatettiin kohteliaisuuteen ja kuuliaisuuteen, seisomaan miehen takana – ei rinnalla. Toluyankin lapsuudessa ja nuoruudessa joku perheen miespuolinen päätti aina hänen asioistaan ja kontrolloi: isä, veli tai eno.
”Tunsin itseni kakkosluokan kansalaiseksi veljieni rinnalla. Miksen saanut esimerkiksi tuoda poikaystävää kotiini?”
Ajan myötä Toluya alkoi kyseenalaistaa ja kapinoida. Yhä enemmän tuli vastaan asioita, joissa hän näki epätasa-arvoa.
Lainsäädännössä naista ei nähdä ilman perhettä
Turkin nykyinen konservatiivihallitus yrittää heikentää naisten asemaa julkisessa elämässä.
”Naisten oikeuksia ei enää käsitellä laissa ilman naisen liittämistä perheeseen. Naista ilman perhettä, ilman lapsia, ei ole siis olemassa.”
Ulkoministeri Ahmet Davutolu lanseerasi vuoden alussa ”kultaisen kolikon periaatteen”. Naiset saavat jokaisesta uudesta lapsesta kultakolikon verran rahaa. Ensimmäisestä lapsesta nainen saa 300 liiraa (noin 100 euroa), toisesta 400 ja kolmannesta 600. Osa naisaktivisteista pitää tätä hallituksen yrityksenä saada köyhät ja kouluttamattomat naiset hankkimaan lisää lapsia. Turkissakaan sata euroa ei ole paljon.
Valtio on myös muuttamassa naisten työjärjestelyjä, jotta he hankkisivat lisää lapsia. Tällä hetkellä naisilla on 16 viikkoa äitiyslomaa, jonka jälkeen heidän on palattava töihin tai jäätävä kokonaan kotiin, jolloin he ovat taloudellisesti riippuvaisia miehistään. Uudistuspaketin myötä naiset voivat äitiyslomansa jälkeen tehdä osa-aikatöitä puolella palkalla, kunnes lapsi täyttää viisi ja puoli vuotta ja aloittaa koulun.
Myös koululaitokseen ollaan tekemässä muutoksia, jotka vaikeuttavat tyttöjen etenemistä opintiellä. Suunnitteilla olevan järjestelmän mukaan tytöt voidaan ottaa entistä aiemmin pois koulusta kotitöihin.
”Hallituksen uudistusten takana on halu saada naiset menemään naimisiin, tekemään kolme lasta ja pysymään kotona, poissa julkisesta elämästä”, Toluay sanoo.
Turkin parlamentti on hyvin miesvaltainen: 535 kansanedustajasta 77 on naisia.
”Yhtäältä sanotaan, että on tärkeää, että naisia on politiikassa. Mutta se on vain blaablaata, hyvän vaikutuksen tekemistä”, toteaa Toluay.