Artikkelikuva
Joshua Oppenheimer sukeltaa uudestaan Indonesian veristen kommunistivainojen aaltoihin.

Menneisyyden ote

The Act of Killingin ohjaajan uusi dokumenttielokuva tutkii kansanmurhan uhrien tuntoja, pelkoja sekä menneisyyden luonnetta.

Dokumenttielokuva The Look of Silence on ohjaaja Joshua Oppenheimerin toinen sukellus vuoden 1965 verisiin tapahtumiin Indonesiassa. Vuoden 2012 The Act of Killing antoi kommunistivainojen toimeenpanijoille tilaisuuden uudelleenlavastaa julmat tekonsa. Nyt The Look of Silence kertoo tarinan toisen puolen.

”Tiesin jo varhain, että tekisin kaksi elokuvaa. Ensimmäinen elokuva kertoo niistä valheista, joita tappajat kertovat itselleen ja koko yhteiskunnalle. Toinen elokuva kertoo siitä, mitä uhrien perheille merkitsee elää pelon ilmapiirissä vuosikausien ajan”, kertoo Oppenheimer.

The Look of Silence -dokumenttielokuvan keskushenkilönä toimii optikko Adi perheineen. Adin veli Ramli oli yksi kommunistivainojen kuuluisimmista uhreista kotiseudullaan Pohjois-Sumatralla. Häkellyttävässä elokuvassa Adi tapaa veljensä tappajia, joista yksikään ei ole joutunut vastuuseen teoistaan.

”Tämä on luultavasti ensimmäinen dokumenttielokuva, jossa kansanmurhan uhri tapaa rikollisia näiden ollessa yhä vallassa”, ohjaaja sanoo.

Ramlin tappajat myös palasivat ilomielin rikospaikalle ja uudelleenlavastivat Ramlin kuoleman kameroiden käydessä. ”Elokuvassa toistuu jatkuvasti ajatus siitä, että menneet ovat menneitä. Uhrit sanovat näin pelosta, tappajat taas käyttävät sitä uhkauksena. Mutta niin kauan kuin menneitä tapahtumia voidaan käyttää uhkauksena, ne eivät selvästikään ole vain menneisyyttä vaan elävät vielä tänäkin päivänä.”

Oppenheimerin elokuvien tarkoitus ei ole ainoastaan kertoa, mitä menneisyydessä tapahtui. ”Kun aloitin projektia, monet kehottivat minua kuvaamaan tappajia, jotta maailma näkisi mitä vuonna 1965 tapahtui.

Adi oli tarkkanäköisempi. Hänen mukaansa minun oli kuvattava tappajia, koska tapa jolla nämä yhä puhuvat teoistaan saa katsojat välttämättä havahtumaan siihen hirveään ongelmaan, joka indonesialaisessa yhteiskunnassa vallitsee vielä tänäkin päivänä.”

Yhdessä elokuvan pysäyttävimmistä kohtauksista Adin dementoitunut isä harhailee hämmentyneenä omassa kodissaan. Hän ei tiedä missä on ja on selvästi peloissaan. Tämä ainoa Adin elokuvaan kuvaama kohtaus toimii hyytävänä metaforana sille lamaannuttavalle pelolle, joka yhä pitää Indonesiaa otteessaan.

”Vaikka Adin isän on unohtanut poikansa murhan, hän ei ole unohtanut sen aiheuttamaa tuskaa ja pelkoa. Tästä syystä hän ei voi koskaan toipua niistä. Hän on jumissa pelon vankilassa eikä löydä sellinsä ovea, saati sitten avainta”, ohjaaja kuvailee.

The Look of Silence on Oppenheimerin yritys löytää avain ja avata ovi.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!