”Kehitysmaiden miehet ovat olleet unohdettuina niin pitkään, että vaikutukset alkavat nyt näkyä globaalilla tasolla.”

Näin sanoo somalialaistaustainen Aadan Ibrahim, joka on palkittu Suomen Pakolaisapu ry:n Mr. Maahanmuuttaja -palkinnolla työstään maahanmuuttajanuorten hyväksi.

Kehitysyhteistyö on lähtökohtaisesti tukenut naisten, lasten ja nuorten asioita esimerkiksi Afrikan maissa. Näiden kohdalla edistystä onkin tapahtunut paljon.

”Samalla miehet on kuitenkin unohdettu kokonaan”, sanoo Ibrahim.

Ensi vuodesta alkaen Suomen kehitysyhteistyörahoja leikataan 300 miljoonalla. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakka on linjannut, että tyttöjen ja naisten aseman kehittäminen tulee silti olemaan ”ykkösasia”.

Gender-tutkimukseen perehtynyt sosiologian professori Elina Oinas Helsingin yliopistosta toteaa, että kehitysmaiden naisten asemassa on paljon parannettavaa. Vaikka on hyvä, että tähän kiinnitetään huomiota, Oinas ei ymmärrä yksioikoista naisten suosimista.

”Esimerkiksi HIV-lääkityksessä suosittiin ennen naisia ja tyttöjä, mikä oli ihan katastrofaalista.”

Kehitysmaiden naisiin keskittyminen tuntuu olevan seikka, jota ei kyseenalaisteta. Tulevaisuudessa tasa-arvo-ongelmat voivat kuitenkin liittyä yhä useammin myös miehiin.

Maailmanlaajuisesti naiset päihittävät jo miehet korkeakoulutuksessa. Vaikka etenkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa naisten koulutus on edelleen huonolla tolalla, ovat naiset esimerkiksi Botswanassa ja Etelä-Afrikassa kiilanneet jo korkeakoulutuksessa miesten ohi.

Aadan Ibrahim kertoo, että Somaliassa mies on perinteisesti perheen pää ja elättäjä. Miehet ovat aina hoitaneet tietynlaisia töitä, kuten rakentamista ja kauppaa.

”Afrikkaa riivaa valtava työttömyys. Tilanne on mennyt siihen, että miehille ei löydy töitä. Kun miehellä ei ole töitä, hänellä ei ole arvoa yhteisössään.”

Samoilla linjoilla on dosentti Pertti Multanen Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen osastolta. Hän kertoo, että esimerkiksi karjan pitäminen on monissa kehitysmaissa ollut miesten aluetta. Kun naisetkin ovat alkaneet omistaa ja myydä karjaa, ovat monet miehet menettäneet elinkeinonsa.

Kirkon Ulkomaanapu ja Afrikassa toimiva Institute for Security Studies julkaisivat viime vuoden lopulla tutkimuksen, jossa analysoitiin somalialaisnuorten syitä liittyä terroristijärjestö Al-Shabaabiin.

Tutkimuksen mukaan useimmat nuoret liittyvät järjestöön taloudellisista syistä. Taloudelliset ja uskonnolliset syyt yhdessä tulivat vasta kakkosena.

Hierarkkisissa kulttuureissa miesten on vaikeaa omaksua erilaisia rooleja. Heidän oletetaan usein kantavan valtaosan taloudellisesta vastuusta, ja köyhät miehet ovat tukalassa asemassa. He saattavat esimerkiksi joutua lähtemään siirtotyöläiseksi kauas kodistaan, jolloin perheet hajoavat.

”Pohjois-Afrikassa myös naimisiin pääseminen vaatii miehiltä rahaa”, sanoo Pertti Anttinen. Hän on ulkoministeriön Afrikan ja Lähi-idän osaston kehitysyhteistyön neuvonnan ja kehittämisen johtava asiantuntija.

Anttisen mukaan monissa Afrikan maissa miesten perinteinen rooli perheen puolustajana ja sotilaana on alkanut murtua, ja siitä seuraava toimettomuus puolestaan johtaa alkoholin väärinkäyttöön ja sosiaalisiin ongelmiin.

Elina Oinas pitää ongelmallisena, että monissa kehitysmaihin liittyvissä rahankeruukampanjoissa demonisoidaan miehiä. Miehiin liittyvän uhkakuvaston ongelmallisuus havainnollistuu hänen mielestään hyvin nyt, kun suomalaisessa mediassa näytetään kuvia maahan saapuneista pakolaisista.

”Tulijoista 80 prosenttia on miehiä, ja tämä on usein nostettu esiin melko negatiivisessa valossa. Naisten ja lapsien lisäksi myös isien ja veljien pitäisi mahtua yhteiseen maailmaamme.”

Kehitysmaiden miesten sivuuttamiselle löytyy monia syitä. Esimerkiksi YK:n kehityspoliittiset ohjelmat ovat keskittyneet naisiin ja tyttöihin jo vuosikymmeniä.

Pertti Multasen mielestä ohjelmat eivät kuitenkaan ole ainut syy miesten huomiotta jäämiseen.

”Syitä on useita, mutta yksi on ainakin kyvyttömyys ymmärtää sukupuolten valtatasapainon muutosten seurauksia.”

Länsimaisesta perspektiivistä voi olla vaikeaa ymmärtää, että kulttuureissa, joissa on pitkään vallinnut miesten dominanssi, voi kulua useita sukupolvia ennen kuin naisten vahvistuneeseen asemaan sopeudutaan.

Vaikka naisten asemaan on syytä panostaa, sukupuolten väliseen tasa-arvoon erikoistuneet tutkijat Gary Barker ja Cristine Ricardo huomauttavat, että lähinnä naisiin ja tyttöihin keskittyminen on este todelliselle sukupuolten tasa-arvolle ja kehitykselle. Miesten asenteet kehitysmaissa ovat nimittäin lopulta suurin este tasa-arvon toteutumisen tiellä.

Tutkimustyön ohessa Barker johtaa Rio de Janeirossa päämajaa pitävää kansainvälistä kansalaisjärjestöä Promundoa, joka ajaa sukupuolten välistä tasa-arvoa. Järjestöllä on toimistot Yhdysvalloissa, Brasilaissa, Portugalissa, Ruandassa ja Burundissa.

Etenkin sen ymmärtäminen, miten nuoret miehet kasvavat osaksi yhteiskuntaansa, on tärkeää tasa-arvon kehityksen kannalta.

”Monissa kehitysmaissa valtaa pitävät vanhat miehet, ja he kyllä pärjäävät. Sen sijaan nuoret miehet, jotka ovat työttömiä ja vihaisia, ruokkivat konflikteja”, tiivistää tutkimuskoordinaattori Lauri Siitonen Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen osastolta.