Maailma on vuosikymmenten kehitysyhteistyön jälkeenkin epäoikeudenmukainen paikka, koska asiantuntijat ovat väärässä, väittää järeän tason apukriitikko William Easterly tuoreessa kirjassaan The Tyranny of Experts: Economists, Dictators, and the Forgotten Rights of the Poor.

Maailmanpankin ja muiden apujättien asiantuntijat ovat liian hyvissä väleissä itsevaltaisten hallitsijoiden kanssa ja heillä on liikaa valtaa sanella köyhien maiden suuntaa. Samalla kun on parannettu taloutta tai vaikkapa malariaa, on tallottu jalkoihin jotakin paljon tärkeämpää: köyhien ihmisten valta päättää itse omasta elämästään.

Easterlyn oman reseptin tilanteen parantamiseksi voi kiteyttää kahteen sanaan: yhdenvertaiset oikeudet. Kaiken kehityksen kirkkaimpana päämääränä pitäisi hänen mielestään olla se, että köyhien maiden kaikkien asukkaiden oikeuksia pidetään yhtä tärkeinä kuin rikkaiden maiden asukkaiden.

Ei Martin Luther Kinginkään (1929–1968) unelma ollut se, että mustat yhdysvaltalaiset saisivat osansa maan talouskasvusta. Unelma oli paljon merkittävämpi: olla vihdoin vapaa.

Kehitysyhteistyötä on vuosien saatossa vaivannut sama rasismin läpitunkema ajattelutapa, jota vastaan King ja mustien kansalaisoikeusliike taistelivat Yhdysvalloissa vielä 1960-luvulla, Easterly väittää.

Rasismi pilkottaa

Kehitysyhteistyön ikuisuusteemoja on keskustelu siitä, millaista kehitystä ylipäätään kannattaa tavoitella. Easterly perkaa kehitysavun oikeutusta vielä syvemmältä: millä oikeudella ulkopuoliset julistavat itsensä kehityksen asiantuntijoiksi?

Vastaukseksi Easterly vie lukijan aikamatkalle kehitysavun alkuvuosiin. Eri puolilla maailmaa tulee vastaan sama mörkö: länsimaisten asiantuntijoiden usko siihen, että he tietävät paremmin, miten muissa maissa pitäisi elää.

Mitä kauemmas ajassa kuljetaan, sen vähemmän pintaa tarvitsee raaputtaa löytääkseen avointa rasismia.

Easterly ei päästä helpolla nykyistäkään apukoneistoa. Se on hänen mielestään antautunut liian läheisiin väleihin monen itsevaltaisen hallitsijan kanssa. Ja sulkenut auliisti silmänsä, kun köyhien ihmisten oikeuksia on poljettu.

Yhdeksi esimerkiksi Easterly nostaa Etiopian, jossa Maailmanpankki, Yhdysvallat ja Britannia ovat vielä viime vuosina rahoittaneet kyseenalaisin keinoin toteutettua kyläohjelmaa. Valtaapitävien kanssa on tehty mittavia sopimuksia, vaikka apurahalla on tiedetty toteutettavan ihmisten pakkosiirtoja.

Erilainen suhtautuminen rikkaiden ja köyhien maiden asukkaiden oikeuksiin kiteytyy varsinkin siirtolaisuudesta puhuttaessa. Esimerkiksi aivovuoto on varsin valikoiva käsite: jos brittilääkäri päättää muuttaa Yhdysvaltoihin, sitä pidetään hänen omana asianaan. Jos saman tekee sambialaislääkäri, puhutaan herkästi aivovuodosta. Sambialaislääkäriä ei kohdella omia valintojaan tekevänä yksilönä vaan pikemminkin kotimaansa omaisuutena.

Lotto nimeltä talouskasvu

Asiantuntijat ovat sokeita sille, kuinka eri tavalla historia on muokannut eri maita. Teknokraatit tarjoavatkin samoja ratkaisuja maassa kuin maassa. Pieleen menee, Easterly varoittaa.

Easterlyn hampaisiin joutuu myös köyhyyden poistamisen keskiössä oleva talouskasvun ihannointi. Hän muistuttaa, että yhden vuoden talousihme on seuraavan vuoden tavis. Aikanaan talouskasvun supertähtiä ovat olleet sellaisetkin maat kuin Togo, Oman ja Tåad. Äärimmäistä kasvua tai äärimmäistä alhoa seuraa lähes aina paluu keskitielle.

Ja mikä huvittavinta, taloustieteen professori Easterlyn mukaan taloustieteilijöillä ei ole aavistustakaan, miten ennustaa talouskasvua. Syitä on mahdoton selvittää varmuudella edes jälkikäteen. Joskus talous kasvaa, joskus ei. Siksi asiantuntijoiden talousneuvoja kannattaa aina epäillä. 

Yksi asia pysyy kuitenkin muuttumattomana: parhaiten maan talouden kehitystä voi ennustaa sen sijainnilla. Jos naapurimailla menee huonosti, kannattaa varautua pahimpaan.

Vapaus kannattaa, taloudellisestikin

Apu on riskaabelia, jos se tulee vahingossa pönkittäneeksi harvainvaltaa, sillä samalla se syö pohjaa yksilön oikeuksilta.

Autoritäärisille yhteiskunnille on tyypillistä, etteivät ihmiset luota toisiinsa, Easterly muistuttaa. Yksilöllisyyteen suhtaudutaan epäillen ja valtio ohjailee kansalaistensa käytöstä pakon voimalla. Tottelevaisuus on kunniassa.

Samalla syntyy itseään vahvistava kehä: jos yhteiskunnassa pärjäämisen kannalta on ensiarvoista välttää kaikenlaista valtaan kohdistuvaa kritiikkiä, vallasta tulee kritiikin puuttuessa yhä itsevaltaisempaa. Sellaisissa oloissa vallalle uskollinen sisäpiiri pitää yleensä täysin oikeutettuna toimintana heikompien oikeuksien tallomista.

Kypsissä demokratioissa ymmärretään, kuinka tärkeää on suojella yksilön oikeuksia enemmistön tyranniaa vastaan.

Säällinen käytös muitakin kuin omaa lähipiiriä kohtaan määrittää senkin, kuinka hyvin maalla menee taloudellisesti. Auktoriteettiusko pitää maat köyhempinä kuin yksilön oikeuksien kunnioittaminen.

Yksipuoluejärjestelmä Kiinan huiman talouskasvun Easterly selittää yksilöllisten arvojen hitaalla hiipimisellä osaksi kiinalaista yhteiskuntaa. Muutos on hidasta, mutta käynnissä.

Harha hyväntahtoisesta hallitsijasta

Easterly ei väitä apuasiantuntijoiden tukevan autoritäärisiä vallanpitäjiä tahallaan, vaan lähinnä ymmärtämättömyyttään. Harha hyväntahtoisesta hallitsijasta elää yhä sitkeänä.

Kun avunantajat keskittyvät materiaalisen, mitattavissa olevan köyhyyden poistamiseen, tavoitteita voi olla helpompi saavuttaa itsevaltaisessa järjestelmässä kuin demokraattisessa. Ei tarvitse vakuuttaa koko kansaa, riittää kun vakuuttaa johtajan. Samalla ulkopuoliset asiantuntijat tulevat tahattomasti pönkittäneeksi itsevaltaisten hallitsijoiden asemaa.

Easterlyn mukaan apupuhe keskityy usein yksilön sijaan valtioon. Ikään kuin kehityksessä välitettäisiin enemmän valtiosta nimeltä Sambia kuin sambialaisista ihmisistä.

Mitä sitten kannattaa tehdä, jos haluaa parantaa maailmaa? Pitää meteliä kaikkein köyhimpien ihmisten oikeuksista, neuvoo Easterly.

Kuka?

New York Universityn taloustieteen professori William Easterly kuuluu kehitystutkijoiden raskaaseen sarjaan. Aiemmin Maailmanpankissakin työskennellyt Easterly on aktiivinen keskustelija, jonka kehityskritiikki on yleensä hyvin perusteltua.

Maaliskuussa ilmestynyt The Tyranny of Experts: Economists, Dictators, and the Forgotten Rights of the Poor on Easterlyn tuorein kirja. Hänen edellinen kirjansa nousi oman alansa bestselleriksi. Se ilmestyi vuonna 2006 ja oli nimeltään The White Man’s Burden: Why the West’s Efforts to Aid the Rest Have Done So Much Harm and So Little Good.