”Aiotko synnyttää keisarileikkauksella vai luonnollisesti?”

Suomessa kysymys on täysin absurdi, mutta monessa Latinalaisen Amerikan maassa tavallinen. Naisille tarjotaan usein raskauden alusta asti mahdollisuutta synnyttää keisarinleikkauksella, vaikkei äidin tai lapsen terveys sitä vaatisikaan.

Ja moni valitsee sektion: Meksikossa keisarinleikkausten osuus synnytyksistä on noussut jo 46 prosenttiin, Kolumbiassa 43:een ja Brasiliassa 50:een. Luvut ovat maailman korkeimpia.

Mutta miten hätäkeinoksi tarkoitetusta keisarileikkauksesta on tullut normaali tapa synnyttää?

Tohtori Guillermo Gonzáles Pérez on tutkinut keisarileikkausten määrän kasvua Meksikossa. Erityisen hälyttäviä luvut ovat yksityisellä puolella, jossa keisarileikkauksella syntyy jopa 70 prosenttia lapsista. Julkisissa sairaaloissa sektioita tehdään vähemmän.

Yksi syy korkeisiin sektiomääriin yksityisellä puolella on raha.

”Yksityisessä sairaalassa sektio tarjoaa lääkärille mahdollisuuden tienata, koska keisarileikkaus maksaa enemmän kuin luonnollinen synnytys. Julkisella puolella lääkärin palkka ei riipu siitä, mitä operaatioita hän tekee”, Guadalajaran yliopistossa työskentelevä Gonzáles Pérez sanoo.

Toisaalta lääkäri saattaa päätyä sektioon vain voidakseen harjoitella leikkaustaitojaan. Etukäteen varattu leikkausaika puolestaan mahdollistaa sen, että synnytys hoituu virka-aikana.

”Lääkäri päättää sektiosta usein omien tarpeidensa pohjalta, eikä sen perusteella, missä kunnossa äiti ja lapsi ovat.”

Mielikuvat turvallisuudesta elävät vahvana

Ongelma ei kosketa vain Latinalaista Amerikkaa. Kyse on maailmanlaajuisesta ilmiöstä. Maailman terveysjärjestö WHO huolestui sektioiden suosion kasvusta jo 1980-luvulla, ja asetti keisarileikkausten optimimäärän 10–15 prosenttiin. Tästä huolimatta monissa kehittyneissä maissa, kuten esimerkiksi Australiassa ja Saksassa, sektioiden määrä on asettunut lähelle 30 prosenttia. Hurjimpia luvut ovat Brasiliassa, Kiinassa, Turkissa ja Meksikossa. Suomi on pysynyt järjestön asettamissa rajoissa.

”Keisarileikkaus on alun perin tarkoitettu viimeiseksi vaihtoehdoksi, jos äidin tai lapsen terveys on vaarassa. Leikkauksen käyttö yleistyi, kun leikkaustekniikka kehittyi ja käyttöön otettiin voimakkaampia antibiootteja”, Gonzáles Pérez sanoo.

Sektioiden tarpeeton käyttö vaarantaa sekä äitien että vastasyntyneiden terveyden. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että kun keisarileikkausten määrä nousee yli 15 prosentin, ne eivät enää alenna äiti- ja lapsikuolleisuutta, vaan päinvastoin saattavat jopa lisätä sitä.

Mielikuva keisarileikkauksen turvallisuudesta on kuitenkin vahva. Myytin takana ovat kätilöt ja gynekologit, jotka puhuvat sektion puolesta, mutta eivät kerro avoimesti leikkauksen riskeistä.

”Monesti jo raskauden alussa äidille vakuutetaan, että sektio on täysin riskitön, moderni ja kivuton tapa synnyttää. Etenkin koulutetut naiset ovat omaksuneet viestin ja vaativat keisarileikkausta omasta aloitteestaan”, Gonzáles Pérez sanoo.

Kahden lapsen äiti, meksikolainen Veronica Fernándes on samaa mieltä.

”Suurin osa ystävistäni on synnyttänyt keisarileikkauksella. Heidän mielestään se oli helpompaa, eivätkä he halunneet kärsiä synnytyskivuista. Meksikossa onkin yleistä, että luonnollisesti synnyttäneitä naisia kehutaan rohkeiksi, ikään kuin he olisivat tehneet uroteon”, lapsensa luonnollisesti synnyttänyt Fernández sanoo.

Sektio viestii äidin statuksesta

Sektiossa on kyse myös äidin statuksesta; keisarileikkaus yksityisessä sairaalassa osoittaa, että perheellä on rahaa.

”Julkisen puolen sairaalat on suorastaan satanisoitu, koska ajatellaan, että niitä käyttävät vain köyhät, ja että potilaita kohdellaan huonosti”, Fernández sanoo.

Hänen lapsensa syntyivät julkisen työterveyshuollon sairaalassa. Fernándezille ei tarjottu mahdollisuutta valita synnytystapaa, eikä hän olisi sektiota vapaaehtoisesti halunnutkaan.

”Ajattelin, että minä olen terve ja vauva on terve, ja että kyse on luonnollisesta tapahtumasta, johon minun vartaloni on suunniteltu.”

Sairaalasta ja henkilökunnasta Fernándezilla ei ole pahaa sanottavaa. ”Monet ovat silti valmiita maksamaan synnytyksestä yksityisessä sairaalassa vain, koska he pelkäävät huonoa kohtelua. Minä en aikonut tuhlata siihen, koska synnytys tässä sairaalassa oli minulle maksuton.”

Leikkaukset vievät varoja muusta terveydenhuollosta

Perusteettomiin keisarileikkauksiin uppoaa valtava määrä rahaa: WHO:n mukaan 2,3 miljardia dollaria maailmanlaajuisesti joka vuosi.

Meksikossa muista kuin lääketieteellisistä syistä tehtyihin sektioihin käytetään vuosittain 12 miljoonaa dollaria. Usein varat ovat pois muusta terveydenhuollosta.

”Osa sektoihin käytettävistä rahoista tulee verovaroista, ja ne voitaisiin käyttää paremmin. Esimerkiksi ylipainon ehkäisy voisi edesauttaa myös keisarileikkausten vähentämistä”, Gonzáles Pérez sanoo.

Ylimääräisiin keisarileikkauksiin tuhlataan ennen kaikkea rikkaissa ja keskituloisissa maissa. Monissa köyhissä maissa puolestaan sektioita ei pystytä resurssien puutteessa tekemään edes kaikille niille äideille, jotka terveytensä takia sitä tarvitsisivat. WHO:n mukaan noin 40 prosenttia maailman maista voisi alentaa äiti- ja lapsikuolleisuutta lisäämällä keisarileikkauksia. Suurin osa näistä maista sijaitsee Aasiassa ja Afrikassa.

WHO:n mukaan köyhiin maihin pitäisi kerätä varoja sektioita varten samaan tapaan kuin esimerkiksi taistelussa nälänhätää vastaan.

Naiset tarvitsevat tietoa

Sektioiden määrän tasoittaminen niissä maissa, joissa niitä tehdään liikaa, vaatisi muutoksia sekä sairaaloiden toimintatavoissa että raskaana olevien naisten mielikuvissa.

”Naiset tarvitsevat lisää tietoa”, Fernández toteaa.

Meksikossa onkin alkanut näkyä pientä ruohonjuuritason liikehdintää, joka puhuu ”humaanin synnytyksen” puolesta ja keisarileikkausta vastaan. Toiminta ei ole järjestäytynyttä, vaan kyse on viime aikoina ilmaantuneista blogeista ja nettisivuista, jotka puolustavat luonnollista synnytystä ja imetystä ja vaativat lempeää kohtelua sairaalassa.

”Minä luin sivuja innolla, mutta uskon, että ne tavoittavat vain murto-osan raskaana olevista”, Fernández sanoo.

Pelkkä tietoisuuden lisääminen ei kuitenkaan riitä, jos sairaalat ja lääkärit eivät muuta toimintatapojaan.

”Raskauden seurannan laatua on parannettava ja sairaaloihin on luotava käytäntöjä, jotka varmistavat, ettei leikkauspäätöstä tehdä lääkärin, vaan äidin ja lapsen tarpeiden mukaan”, tohtori Gonzáles Pérez painottaa.