Tammikuussa moni suomalainen kauhistui. Helsingin Sanomat julkaisi Meeri Koutaniemen hätkähdyttävän kuvasarjan tyttöjen sukuelinten silpomisesta Keniassa. Kuvasarjan yhteydessä oli toimittaja Anu Nousiaisen kirjoittama juttu, jossa kerrottiin valokuvaajan matkasta ja käsiteltiin ympärileikkausperinnettä laajemmin. Kuvien katsominen ahdisti. ”Mitä minä voisin tehdä?”, mietti moni.

Samaa on mietitty ennenkin. Länsimaiset järjestöt ja aktivistit ovat kampanjoineet myös tyttöjen ympärileikkaukseksi kutsuttua toimenpidettä vastaan reilusti yli kymmenen vuoden ajan, usein laihoin tuloksin. ”Yleensä ulkomaalaiset ilmoittavat, että emme halua, että teette tätä enää”, sanoo senegalilainen rap-artisti Sister Fa The Guardian-lehden haastattelussa. ”Ja ihmiset ajattelevat: miksi lopettaisimme? Tämä on meidän kulttuurimme ja meidän perinteemme, keitä te olette tulemaan tänne painostamaan meitä?”

Sister Fa on mukana YK:n ympärileikkausten vastaisessa kampanjassa, missä ulkopuolisten sijaan aiheesta puhuvat afrikkalaiset naiset. Vuonna 2008 alkaneen kampanjan tavoite on saada ihmiset hylkäämään perinne vapaaehtoisesti. Monessa paikassa tavoite on toteutunut. Etiopiassa tyttöjen sukuelinten silpominen on vähentynyt neljä, Keniassa viisi ja Egyptissä kuusi prosenttia muutaman vuoden aikana. Sister Fan kotikylässä Senegalissa perinne on loppunut lähes kokonaan ja naapurimaassa Malissa 44 kylää on ilmoittanut lopettaneensa tyttöjen ympärileikkaukset. Malissa Plan Internationalin ympärileikkauksen vastaista kampanjaa vetää paikallinen Madina Bocoum Daff.

Suunta on sama monissa Afrikan ja Lähi-idän maissa, joiden perinteisiin tyttöjen ympärileikkaus kuuluu. Maailmassa on yhteensä yli 120 miljoonaa ympärileikattua naista ja tyttöä, ja arviolta 30 miljoonaa alle 15 vuotiasta tyttöä on tällä hetkellä vaarassa joutua ympärileikatuksi. Silti uuden sukupolven tilanne on valoisampi. Kulttuureissa, joihin tyttöjen ympärileikkaus kuuluu, 45–49-vuotiaista naisista on  ympärileikattu arviolta 53 prosenttia, 15–19-vuotiaista tytöistä 36.

Vaikka käytäntö on julma ja perinteiden muuttaminen on hidasta, jotain hyvää on tapahtumassa. Se hyvä kasvaa vahvimmin juuri sieltä, missä perinne satuttaa ihmisiä, omien yhteisöjen sisältä. Se kannattaa muistaa myös Euroopassa, kun pohditaan keinoja estää täällä asuvien tyttöjen ympärileikkaukset. Ulkopuolisten, jotka haluavat vaikuttaa perinteen lakkauttamiseen, kannatta aloittaa kysymällä: ”Miten voin tukea heitä, jotka taistelevat ympärileikkausta vastaan omien yhteisöjensä sisällä?”