Valtameret. Paksusta rasvakerroksesta on hyötyä tehokkaassa sukeltamisessa. Tällaiseen tulokseen on päädytty ainakin pohjanmerinorsunaaraiden kohdalla.

Merinorsunaaraille tehokkainta on saavuttaa pulleuden tila, jossa ne ovat neutraalisti kelluvia, kertoo tuore Kalifornian yliopiston tutkimus.

Neutraalisti kelluva merinorsu ei nouse pintaan eikä vajoa alaspäin. Tällöin se käyttää vähemmän energiaa uimiseen ja pystyy maksimoimaan syömiseen käytettävän ajan sukellusten aikana.

Merinorsut viettävät kuukausia merellä syömässä, mutta kun ne nousevat rannalle, ne paastoavat ja laihtuvat. Imettävä naaras saattaa rannalla menettää kolmanneksen painostaan.

Kun se palaa veteen, se ei kellu vaan vajoaa pohjaan, jos ei ui koko ajan voimakkaasti. Sen on helppo sukeltaa syvälle, mutta paluu pinnalle hengittämään on raskasta.

Pitkän meressä vietetyn syömiskauden jälkeen raskaana oleva pohjanmerinorsunaaras saattaa puolestaan olla niin lihava, että sen on vaikea sukeltaa syvälle, mutta helppo tulla pinnalle.