Madventuresin Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin Kansainvälisen seikkailijan oppaasta on tullut travellerien raamattu – siitä huolimatta, että reppureissaamisen ydin on omien polkujen tallaaminen, oppaista viis.
Nyt alunperin vuonna 2007 ilmestyneestä oppaasta on tehty päivitetty laitos: Uusi kansainvälisen seikkailijan opas.
Uudessa versiossa on päivitysten lisäksi 116 sivua uutta asiaa, muun muassa lukijoiden omia kohdevinkkejä 16 maahan Aasiassa, Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Oseaniassa.
Kirja käy läpi kaiken matkalippujen hankkimisesta merikäärmeen pureman lääkitsemiseen.
Tautien, pakkausohjeiden ja ääriolosuhteiden lisäksi siinä neuvotaan esimerkiksi, miten laskea varhaiseläkkeen riittävyys, mikäli haluaa muuttaa pysyvästi oloneuvokseksi tropiikkiin. Se on kirjoittajien mukaan mahdollista kenelle tahansa rikkaassa maassa syntyneelle.
Madventures-kaksikon vetovoima perustuu kovaan kuoreen ja pehmeään sisukseen. Anarkistinen tyyli huijaa parivaljakkoa tuntemattoman, joka voi erehtyä luulemaan Madventuresia jonkinlaiseksi Duudsonit maailmalla -versioksi. Sitä se ei ole. Kuten kaikki Madventures-tuotanto myös Uusi kansainvälisen seikkailijan opas korostaa hauskuuden ohella vastuullisuutta, mutta ei ryppyotsaisesti.
Rantala ja Milonoff varoittavat esimerkiksi travellerikuplasta, joka eristää matkaajat toistensa seuraan kohdemaan kulttuuriin tutustumisen sijaan. Teknologia tuo kaikki paikat kaikkien ulottuville, eikä enää voi pyrkiä yhä kauemmas. On mentävä syvemmälle. Siksi kannattaa mennä tekemään vapaaehtoistyötä tai liittyä paikalliseen kuoroon ja oppia jotain oikeasti uutta.
Kirjan sanoman voisi kiteyttää: Älä stressaa liikaa, koska silloin et koe mitään, mutta on tyhmää ottaa riskejä niiden itsensä vuoksi. Kaksikko kehottaa noudattamaan omaa järkeään myös vaarallisten paikkojen suhteen: on oikeasti vaarallisia paikkoja ja paikkoja, jotka eivät ole oikeasti vaarallisia. He antavat esimerkkejä muka-vaarallisista paikoista, jotka eivät sitä ole. Vannoutuneenkin Madventures-fanin kannattaa silti tarkistaa ajankohtainen tilanne vaikkapa kirjan suosittelemilta Suomen, Britannian ja Yhdysvaltojen ulkoministeriön sivuilta, eikä luottaa sokeasti edes Madventures-pariin. Maailma muuttuu ja oppaat vanhenevat.
Teos on täynnä herkkuja, joita voi popsia sieltä täältä, vaikka ei olisi lähdössä jääkaappia pidemmälle. Mukana on esimerkiksi vaarallinen taittelutehtävä: miten kuljettaa Free Tibet -viesti Kiinan läpi jäämättä kiinni. Lopun haastatteluosuus on painettu “hätäkäyttöön soveltuvalle pehmeälle paperille”. Kirjoittajat kehottavat polttamaan paperit, jos tekee tarpeensa luontoon.
Oma suositukseni on, että opasta fanittavat reissaajat opettelevat sen ulkoa. Sillä vaikka käyttäisikin osan hätäpaperina ja vaikka esipuheessa vakuutetaan, että kirja on tehty mukaan otettavaksi, on se siihen aivan liian painava.