Harpisti Natalia Mann (s. 1975) luo musiikkia, jota on vaikea tunnistaa muuksi kuin ”maailmanmusiikiksi”. Mann on syntyjään uusiseelantilainen ja sukujuuriltaan englantilais-kelttiläis-samoalainen. Hän asuu ja musisoi nykyään Istanbulissa turkkilaisen lyömäsoitintaituri-miehensä Izzet Kizilin kanssa.
Mannin esikoisalbumilla länsimaiseksi mieltyvä, mutta kaikkiin ilmansuuntiin taipuva harppu saa rinnalleen Välimeren itäosissa syntyneen kemenche-viulun, sähkö- ja kontrabasson sekä monenlaisia lyömäsoittimia. Viisihenkinen peruskokoonpano sekä vierailevat muusikot soittavat kauniisti, ilmeikkään joustavasti turkkilaista musiikkia, jota maustetaan muun muassa jazzilla ja uusiseelantilaisilla perinnesoittimilla. Välillä käväistään nykymusiikin tai äänitaiteen liepeillä, muttei silloinkaan kadoteta kommunikoivuutta. Harpun keinahdellen laulavista melodioista voi kuvitella erottavansa jotain kelttiläistäkin. Kaikesta soitosta kuulee, että äänet syntyvät ihmisen käden kosketuksesta – ja sen kosketuksenkin kuulee. Luonnonmukaista musiikkia, aina intiimiä äänitystä myöten.
Kuuntele levy Spotifysta: