Ylitämme leveän joen huteraa kävelysiltaa pitkin ja tallustamme kolme kilometriä mutaista polkua banaanipuiden ja maniokki- ja riisipeltojen vieritse. Saavumme lopulta Andafy Atsimon kylään. Vaatimattomien savitiilitalojen rykelmä sijaitsee aivan Ranomafanan kansallispuiston laitamilla.

Puiston tavoitteena on suojella harvinaista sademetsän luontoa. Vaikka alue sijaitsee yhdeksän tunnin ajomatkan päässä Madagaskarin pääkaupungista Antananarivosta, siitä on tullut suosittu kohde tutkijoille ja luontomatkailijoille. Andafy Atsimossa asuu noin 280 tanala-heimon jäsentä.

Kansallispuiston perustaminen tuli kyläläisille järkytyksenä. Heille oli myös yllätys, kuinka uhanalaisia alueen villieläimet ovat.

”Tietysti olemme onnellisia, että puisto suojelee eläimistöä. Monet meistä kuitenkin pettyivät, kun emme saakaan käydä metsissä entiseen tapaan”, Jean-Baptiste Lehaby sanoo.

Kyläläisillä on ollut tapana pyytää metsästä riistaa ja hakea sieltä hunajaa, polttopuuta, lääkeyrttejä ja rakennuspuuta. Tietyt paikat metsässä ovat heille pyhiä.

”Menetimme kaiken tämän. Onneksi puiston ulkopuolelle perustettiin meitä varten yhteisömetsä. Sieltä voimme nyt kerätä polttopuuta ja järjestää perinteisiä seremonioita”, Lehaby sanoo ja toivottaa myös turistit tervetulleiksi.

”Erityisesti, jos he ostavat meiltä hunajaa, hedelmiä ja käsitöitä!“

Televisiosta tuttu Madagaskar

Madagaskarin eksoottinen, mutta uhattu luonto suloisine maki-puoliapinoineen ja omaperäisine kameleontteineen on herättänyt kansainvälistä huomiota paljolti luontodokumenttien ja animaatioelokuvien ansiosta. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt köyhän maan köyhtynyt kansa, josta 80 prosenttia elää alle eurolla päivässä.

Kansainväliset ympäristöjärjestöt ovat ymmärtäneet, että suojelualueita perustettaessa täytyy auttaa myös paikallisia asukkaita. Yhteisöt hyväksyvät luonnonsuojelun toimet, jos heille hyvitetään menetetyt luonnonvarat.

Andafy Atsimo on yksi 25:stä suojelualueiden reunavyöhykkeillä sijaitsevista kylistä, joihin on Madagaskarilla perustettu kyläyhdistys.

Kyläläisten avuksi on tuotu projekti nimeltä Tany Maitso, Vihreä maa. Sen avulla on saatu kohennettua kyläläisten ravitsemustilannetta, elintasoa ja lukutaitoa.

Hankkeen alussa kyläläisille annettiin siemeniä, puiden taimia, ja koulutusta vihannesten kasvatukseen ja hunajan tuottamiseen. Yhdistyksen jäsenet työskentelevät yhteispelloilla. Projektin asiantuntijat vierailevat jokaisessa kylässä viikoittain jakamassa neuvoja.

”Kyläyhteisössämme on 22 perhettä, ja useimmat jäsenistämme ovat naisia”, kertoo Vihreä maa -yhdistyksen varainhoitaja Alphonsine Rajanazafy ylpeänä.

”Ennen projektia täällä kasvatettiin tuskin lainkaan vihanneksia. Kiitos siementen ja koulutuksen viljelemme nykyään porkkanaa, kurpitsaa, kurkkua, maapähkinöitä, maissia, papuja ja herneitä”, hän lisää.

Rajanazafy esittelee yhteisön puutarhaa. Siellä kasvatetaan muun muassa suolistoloisten torjumiseksi tarkoitettuja lääkekasveja.

”Lapset ovat oppineet tykkäämään vihanneksista, mikä tekee heistä myös terveempiä. Yhä harvempi kylän lapsi kärsii aliravitsemuksen aiheuttamasta pullottavasta vatsasta”, hän sanoo.

Kymmenkunta perhettä kasvattaa mehiläisiä. Perheet myyvät ylimääräisen hunajan Ranomafanan kylän markkinoilla, joskus myös paikallisten hotellien asiakkaille.

Sademetsän reunalla olevan mehiläispesärivin ympäriltä kuuluu mehiläisten surinaa.

Lipputuloja paikallisille?

Suojelualueisiin liittyvät sosiaaliset hankkeet ovat pääosin riippuvaisia ulkomaisesta rahoituksesta. Tany Maitso -projekti sai alkunsa suomalaisen kansalaisjärjestö Dodon aloitteesta Suomen ulkoministeriön tuella.

Periaatteessa puolet Madagaskarin kansallispuistojen sisäänpääsymaksujen tuloista pitäisi ohjata paikallisiin sosiaali- ja infrastruktuurihankkeisiin. Näin kerrotaan ainakin puiston vierailijoille. Andafy Atsimon asukkaat eivät kuitenkaan usko, että varoja käytetään paikallisten yhteisöjen hyväksi.

”On kuulemma joku rahoituksen hakuprosessi, mutta se taitaa olla liian monimutkainen meikäläisille”, Rajanazafy sanoo.

Lukutaitokurssit auttavat kyläläisiä käsittelemään myös byrokratiaan liittyviä asioita.

Naiset ottavat vastuuta

Kyläyhdistyksen perustaminen on edistänyt erityisesti naisten asemaa.

”Naiset ovat usein innokkaampia sitoutumaan koulutukseen. Tämän jälkeen he rohkaistuvat toimimaan enemmän kodin ulkopuolella”, sanoo Haingotiana Ramiarinjanahary, joka koordinoi hanketta pääkaupunki Antananarivosta käsin.

Vaikka jotkut naiset saapuvat aluksi ujoina yhdistyksen kokouksiin, moni on myöhemmin valittu yhdistyksien vastuuasemiin ja saavuttanut arvostusta yhteisössään.

”Tämän ansiosta jako miesten ja naisten töihin ei ole enää niin selkeä”, Ramiarinjanahary sanoo.

Ramiarinjanahary toivoo, että kun ulkomainen avustus väistämättä joskus loppuu, yhteisöt jatkaisivat itse kokoamiensa varojen käyttöä.

”Kyläläiset ovat nyt tietoisempia ja innokkaampia erilaisten viljelykasvien ja elinkeinojen suhteen. Jotkut yhteisöt ovat kehittämässä omia hankkeita, kuten siankasvatusta, mikrolainojen myöntämistä ja yhteisten kirjastojen perustamista.”

Rahastonhoitaja Alphonsine Rajanazafy kertoo, että Andafy Atsimon yhteisö käyttää varojaan ylimääräisen ruoan hankkimiseen vuotuisen hirmumyrskykauden varalle. Tuolloin tulvivat joet tuhoavat kävelysillan ja eristävät kylän lähimmästä markkinapaikasta viikoiksi.

Ramiarinjanahary taas painottaa, että vaikka köyhät yhteisöt kaikkialla Madagaskarin maaseudulla tarvitsevat apua, on helpointa houkutella ulkomaista rahoitusta luonnonsuojeluun liittyville hankkeille.

”Vaikka projektit auttavat ihmisiä suojelualueiden läheisyydessä, niiden perimmäinen tarkoitus on säilyttää uhanalaista villieläimistöä. Nämä hankkeet eivät siis auta apua eniten tarvitsevia. Totuus on, että ilman makeja ulkomaiset rahoittajat tuskin olisivat kovin kiinnostuneita auttamaan näitä ihmisiä.