Genet Gezahegne istahtaa tuttaviensa seuraan, oman ravintolansa kuistille. ”Se, että olen nimenomaan hotellin omistaja, ei tee minua onnelliseksi. Ennen kaikkea rakastan sitä, että saan tehdä kovasti töitä, pysyä kiireisenä ja tarjota työtä muillekin”, hän sanoo.

Koillisetiopialaisen Motan vuoristokaupungin hiekkainen pääkatu pöllyää joka kerta, kun rekka ohittaa ravintolan. Sisällä pieni televisioruutu näyttää jalkapalloa ja luo baariin iloisen remakan tunnelman.

Myös hotellin omistajan nauru on nykyään herkässä. Työ ja sen takaama vapaus tuntuvat hyvältä.

Ravintola on hotellin alakerrassa. Tänään asiakkaat ovat enimmäkseen paikallisia miehiä.

”Kyllä minulle seuraa on tarjottu. Minulla on kuitenkin oma tahto: en halua miestä, vaan olla itsenäinen. Minut tunnetaan jo täälläpäin, ja nykyään minua myös ymmärretään.”

Karkuun järjestettyä avioliittoa

Nykyisen elämäntavan saavuttaminen on vaatinut maaseudun niukoissa oloissa kasvaneelta Gezahegnelta paljon.

Lapsuus päättyi varhain, 11-vuotiaana. Tytöstä aiottiin tehdä vaimo, mutta hän päätti ottaa elämän omiin käsiinsä.

”En halunnut järjestettyä avioliittoa, joten karkasin kaupunkiin.”

Kaupungissa Gezahegne elätti itsensä kotiapulaisena. Samalla hän oppi niitä käytännön taitoja, joita tarvitsee nykyään hotellin omistajana. Hän ei ole juuri käynyt kouluja, mutta osaa lukea ja kirjoittaa äidinkielellään, amharaksi.

Muita naisia hän kannustaa opiskelemaan.

”Naisten tulisi katkaista taloudellinen riippuvuutensa toisiin ihmisiin. Naiset tarvitsevat itsenäisyyttä, jota saa kouluttautumalla ja työskentelemällä. Tällä hetkellä meitä vahvoja naisia on noin kaksi sadasta”, hän pohtii.

Miesten alalla

Toinen vahva nainen, Serkaddis Abrham, työskentelee fysioterapeuttina.

”Opiskelin ortopediksi Intiassa, ryhmän ainoana naisena. Etiopiassa ei ole aina uskottu siihen, että naiset kykenisivät tekemään teknisiä töitä. Minunkin ammattiani pidettiin ennen vain miesten hommana.”

Asenteet muuttuvat hiljalleen. Nykyään naisten merkitys ymmärretään jo paremmin.

”Jos fysioterapeuteissa ei olisi naisia, esimerkiksi moni islaminuskoinen nainen ei luultavasti käyttäisi alan palveluita. Myös raskaana olevat naiset kuulevat mieluummin ohjeita muilta naisilta kuin miehiltä.”

Abrham auttaa työkseen vammaisia lapsia Bishoftun kaupungissa, joka sijaitsee noin 50 kilometrin päässä maan pääkaupungista Addis Abebasta. Abrham auttaa kävelemään oppimisessa ja tekee lapsille henkilökohtaisia kuntoutussuunnitelmia.

Toisinaan Abrham virittelee kahvitauoilla keskustelua sukupuolten välisestä tasa-arvosta.

”Tekeekö vaimosi kotityöt?” hän utelee työkaveriltaan.

”Kyllä”, miespuolinen työkaveri vastaa ja jatkaa, ettei itse edes osaisi tehdä kotitöitä.

”Siinä tapauksessa sinun täytyy opetella”, Abrham täräyttää.

Muutos kasvaa kaupungissa

Pääkaupungissa kasvanut Abrham unelmoi itse lapsena lääkärin ammatista.

Sittemmin asenteet Etiopiassa ovat muuttuneet niin, että myös naisilla on mahdollisuus toteuttaa unelmiaan: ohjata elokuvia, opiskella insinööreiksi – ja työskennellä fysioterapeutteina tai lääkäreinä.

”Näin ainakin pääkaupungissa”, hän huomauttaa.

Maaseutukylissä naiset saattavat itsekin uskoa siihen, että heidän alisteinen asemansa miehiin verrattuna on normaali. Noin 85 prosenttia etiopialaisista asuu maalla.

”Maaseudun naisten täytyy esimerkiksi kysyä mieheltään lupa mielipiteidensä ilmaisemiseen. Monet pysyvät sisällä kotitöiden parissa, mikäli mies niin vaatii. Maaseudulla naisten pukeutuminenkin on usein miehen sanelemaa”, Abrham kertoo.

Lisäksi nainen, joka ei avioituessaan ole neitsyt, saatetaan merkitä ja häpäistä. Nämä naiset kärsivät.

Abrham haluaa toimia naisia alistavan kulttuurin muuttamiseksi.

”Jotta paikallisiin tapoihin voi vaikuttaa, ihmisiä täytyy lähestyä ystävällisesti. Minun täytyy ainakin ensin olla kuin yksi kyläläisistä, esimerkiksi nukkua lattialla, mikäli se on tapa.”

Kun kyläläisiin on tutustunut paremmin, voi heille alkaa jakaa tietoa. Toisinaan naisten tasa-arvoa edistävät teot ovat hyvinkin arkisia.

”Pukeutumisellani haluan viestiä, että tällainen farkut ja t-paita -yhdistelmä myös naisen päällä on nykyään ihan normaali Etiopiassa.”

Naisten asenteisiin haluaa vaikuttaa myös hotellin omistaja Genet Gezahegne. Hän kertoo elämäntarinaansa muille maaseudun naisille, sillä hän haluaa rohkaista heitäkin itsenäiseen elämään. Toisille opit menevät perille, toiset hankaavat vastaan.

”Monet naiset eivät halua työskennellä. He ajattelevat, että heidän kannattaa edetä urallaan suhteidensa avulla tai hankkia rahaa prostituoituina.”

Gezahegne itse uskoo kärsivälliseen yrittämiseen.

Motan pääkadun varrelle on noussut uusi, purppurainen hotelli. Turismi on kasvussa, sillä uusi vuoristoreitti kulkee tätä kautta.

Gezahegnen omat tulevaisuuden haaveet ovat kuitenkin askelen edellä.

”Haluan vielä avata toisen hotellin, suurempaan kaupunkiin.”