New Yorkissa libyalaisessa perheessä kasvanut Hisham Matar (s. 1970) kirjoittaa surumielisen kauniita lauseita, joita on nautinto lukea. Tarina on haikea, vaikeakin. Romaanissa nuori poika kadottaa isänsä, joka on jo valmiiksi ollut paljon poissa hänen elämästään.
Erään katoamisen anatomiassa näkökulma on Nurin, joka on menettänyt äitinsä ja elänyt vuosia aristokraattisen isänsä kanssa Kairossa, palvelusväen ympäröimänä. Lomamatkalla he törmäävät Monaan, nuoreen naiseen keltaisessa uimapuvussa.
12-vuotias Nuri rakastuu aistilliseen Monaan ja herää omaan seksuaalisuuteensa. Pojan mielessä käynnistyy kilpailu, jossa hän janoaa Monan huomiota ja rakkautta ylivoimaisen isänsä varjossa. Monasta tulee isän rakastajatar ja Nurin äitipuoli.
Matar kuvaa hienovaraisesti nuoren pojan mielenliikkeitä ja tuntoja. Kerronta on samaan aikaan hillittyä, viipyilevää ja viiltävän tarkkaa.
Pikku hiljaa kirjailija paljastaa perheen salaisuuksia. Niistä selviää myös äidin kohtalo, syy äidin sairastumiseen, kuolemaankin. Mitään ei kuitenkaan selitetä tai psykologisoida. Matar luottaa lukijaansa: tarina, tunteet ja hiljaisuus toteutuvat rivien väleissä.
Vanhaa monarkiaa kannattaneena entisenä ministerinä isällä on valtaa, ja sitä hän tottunut käyttämään, laajennetuin oikeuksin. Pienen pojan mielessä isä suorittaa koko ajan tärkeää, salaista ja vaarallista tehtävää. Tällaisena – myös tällaisena – näyttäytyy arabidiktatuuri, erityisesti lapsen silmin.
Kiinnostavasti kirjailija piirtää kuvaa ylimystön joutilaisuudesta ja henkevyydestä. Palvelusväen ja katutasossa elävien egyptiläisten arjen realismi ei voisi olla etäämpänä toisistaan. Elintasokuilu on valtava, mutta tätäkään Matar ei alleviivaa, vaan sujauttaa asian hienovaraisesti rivien väliin.
Nurin isä katoaa lopullisesti jouluna 1972, jolloin poliittiset vastustajat kaappaavat hänet. Tämän jälkeen isästä ei kuulla kuin huhuja.
Katoamisen jälkeen Nurin tunteet äitipuoltaan kohtaan viilentyvät. Hänen kaipuunsa alkaa kääntyä kadonnutta isää kohti. Millainen ihminen isä oli? Mitä hän tavoitteli?
”En näe isääni kun katson peiliin, mutta tunnen hänet sisälläni, aivan kuin hän kiemurtelisi paidassa joka on hänelle hiukan liian pieni.”
Nuri haluaa ymmärtää paitsi isäänsä, myös itseään. Samaan aikaan kun mysteeri isän ympärillä kasvaa, isästä paljastuu uusia asioita, joita poika yrittää sovitella palapeliinsä. Valmista siitä ei tule, ei koskaan. Tämän Matar tuntuu hyväksyvän: kenenkään palapelistä ei tule valmista, silti sitä on jaksettava koota.
Englanniksi kirjoittavan Matarin tavoin romaanin Nuri liikkuu englannin ja arabian kielillä Kairossa, Lontoossa ja Genevessä. Tripolissa ja Kairossa kasvanut, tätä nykyä Lontoossa asuva Matar nousi jo esikoisromaanillaan In the Country of Men (2006) Man Booker -ehdokaslistalle, ja teos käännettiin 28 kielelle.
Tämän toisen romaanin perusteella on varmaa, että hän on lunastanut paikkansa. Maailma tarvitsee Matarin kaltaisia kirjailijoita, joilla on koti ja kieli monessa kolkassa. Lukijoissakin heitä on koko ajan enemmän, ja he tarvitsevat tarinoita joihin samaistua.