Tupaten täynnä oleva puskataksi pysähtyy Cotonoun jalkapallostadionin kohdalla. Kun nousen paikallisen muusikkoystäväni kanssa autosta, sinne jää vielä seitsemän ihmistä kuljettajan lisäksi, kaksi eteen ja viisi taakse. Miten ikinä mahduimme kyytiin? Jäämme pois liikenteenjakajan kohdalla, ja vilkkaasti liikennöidyn tien ylittäminen onnistuu täpärästi ilman henkilövaurioita. Jalkapallostadionilta kuuluvat sanat ”Jeesus pelastaa”. Meneillään on helluntailaisten herätyskokous. Olen ystäväni kanssa matkalla viereiseen rakennukseen Beninin kirkkokuntien yhteiseen gospel-konserttiin.
Elämänilo ja hengellisyys ovat kiinteä osa beniniläisten arkea ja juhlaa. Pääuskonnot ovat animismi, kristinusko ja islam. Kirkkokuntia on paljon: katolisia, protestantteja, metodisteja, helluntailaisia ja niin edelleen. Kaikkialla soi rytmimusiikki: torilla, taksissa, ravintolassa, kirkossa, häissä ja hautajaisissa.
Istuudumme ystäväni kanssa sivummalle odottamaan konsertin alkua. Siinä samassa meidät pyydetään istumaan eturiviin pappien ja muiden VIP-vieraiden viereen. Muut istuvat muovituoleilla, mutta eturivissä istutaan upottavissa nojatuoleissa. Vieressäni istuvan papin valkoinen pitsikaapu on kaunis. Minulla on farkut ja teepaita.
Konsertti alkaa kolmatta tuntia myöhässä. Yhtye nimeltä ”Kaksitoista opetuslasta” aloittaa konsertin. Bändi soittaa afrobrasilialaista tanssimusiikkia, ja esitanssijat panevat parastaan. Kaikki laulavat mukana kertosäkeessä: ”Jumala on armollinen”.
Vähitellen monisatapäinen yleisö alkaa lämmetä, ja ihmiset nousevat tanssimaan. Minäkin tanssin. Se herättää valtavasti huomiota. Minua kuvataan edestä ja takaa. Salamavalot välähtelevät.
Ympärillemme muodostuu kannustusrinki. Muitakin antaumuksella tanssivia kannustetaan, mutta samanlaista hässäkkää ei synny muualla.
Olen hämilläni. Tanssin ja laulan muiden mukana. Mikä siinä on niin ihmeellistä? Musiikki on mukaansa tempaavaa, ja toinen toistaan svengaavammat bändit ja kuorot ilmaantuvat lavalle. Kaikki tanssivat.
Konserttilavan tuntumassa seisoo koko konsertin ajan valkoiseksi maalattu musta mies. Hän edustaa sairautta ja vähäverisyyttä. Konsertin lipputuloilla tuetaan Beninin kirkkojen tekemää laajaa terveydenhoitotyötä.
Olen ainoa valkoinen satojen mustien joukossa. Konsertin lopussa saan monia lahjoja konsertin järjestäjiltä. Seuraavana päivänä konsertin järjestelyistä vastaavan järjestön puheenjohtaja soittaa ystävälleni ja pyytää vielä kiittämään minua läsnäolostani edellisen päivän konsertissa.
Valkoiseksi maalattu mies lavan reunalla oli samanvärinen kuin minä. Mitä minun ihonvärini mahtoi edustaa, kun saamani huomio oli niin myönteistä? Entä jos tämä olisi tapahtunut jossakin muualla? Jossakin, missä valkoisiin suhtaudutaan vihamielisesti? Entä jos olisin ollut ainoa musta nainen Suomessa vastaavassa konsertissa? Millaista huomiota olisin saanut osakseni?