”Olin yksin kotona kolmen lapseni kanssa. Kännykkäni oli hukassa eikä minulla ollut kenenkään yhteystietoja. Weibo-tililläni oli tuolloin vain 24 seuraajaa, lähinnä ystäviäni. Tarvitsin apua. Olin saanut vammoja, olin ahdistunut ja minuun sattui”, kertoo Kiinassa asuva amerikkalaisopettaja Kim Lee.
”Toivoin, että ystäväni näkisivät kuvat ja ottaisivat yhteyttä auttaakseen minua. Ehkä toivoin, että kuvat saisivat myös mieheni ymmärtämään, kuinka pahasti hän oli minua tällä kertaa satuttanut.”
Näin kuvailee Kim Lee syitä, jotka saivat hänet toissa vuonna julkaisemaan Kiinan Twitterissa, Weibossa, valokuvia itsestään aviomiehen pahoinpideltyä hänet.
Kuvat levisivät Weibossa laajalti ja tapaus nosti perheväkivallan puheenaiheeksi Kiinassa. Leen kiinalainen aviomies, Crazy English -kielikoulun perustaja ja monimiljonääri Li Yang oli jo ennalta kuuluisa Kiinassa.
Julkinen keskustelu perheväkivallasta on uutta. Kiinan perheväkivaltaverkostoa johtava Feng Yuan on tehnyt väkivallan vastaista työtä Kiinassa yli kymmenen vuotta. Paljon on tapahtunut, mutta asenteet muuttuvat hitaasti.
”Perheväkivalta ei enää ole sensitiivinen sana. Tämä on iso muutos. Periaatteessa kaikki ovat sitä mieltä, että perheväkivalta on väärin, mutta käytännössä ihmiset ajattelevat vieläkin usein, että kyseessä on pariskunnan välinen, jotenkin tasa-arvoinen tappelu”, Feng Yuan sanoo.
Tämän asenteen muuttaminen on yksi suurimpia haasteita. Korkean profiilin tapaukset ovat auttaneet viemään keskustelua eteenpäin.
Tärkeintä on harmonia
Kiinassa kehitys on tällä hetkellä nopeaa, mutta väkivallasta vaikeneminen istuu tiukassa. Konfutselaisen perinteen mukaan aviomiehelle kuuluu oikeus kouluttaa vaimoaan, fyysisestikin, ja ruumiillinen rangaistus nähdään yleisesti hyväksyttynä osana lasten kasvatusta.
Perheen sisäisistä asioista ei tule puhua ulkopuolisille, sillä ”kasvoja” ei saa menettää.
Kiinassa esimerkiksi 1960–70-lukujen kulttuurivallankumouksen väkivaltaa ja siitä seurannutta traumaa ei ole käsitelty julkisesti. Pahoinvointia pahentaa myös poliittisten vaikutusmahdollisuuksien puuttuminen.
Kiinan hallitukselle harmonisen yhteiskunnan julkisivun ylläpitäminen on tärkeää, eikä tähän sovi esimerkiksi avioero.
”Paikallishallinnolla, poliisilla ja Naistenliitolla on suuret paineet sovitella kaikki perheväkivaltatapaukset, jotka tulevat heidän tietoonsa”, sanoo Wen Hua. Hän työskentelee väkivallan vastaisen työn parissa YK:n väestörahasto Unfpalla.
”Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sekä pahoinpidelty että pahoinpitelijä allekirjoittavat anteeksipyynnön, eikä naisen turvallisuuteen kiinnitetä huomiota.”
Usein anteeksipyynnöissä nainen esimerkiksi lupaa, että ruoka on ajoissa odottamassa aviomiestä, joka lupaa, ettei lyö. ”Harmonisen yhteiskunnan ylläpitäminen vaatii näissä tapauksissa stereotyyppisten roolien vahvistamista: naisen tulee käyttäytyä tietyllä tavalla, ettei provosoi miestä. Tällä tavoin vastuu vieritetään uhrille, ei tekijälle”, Wen Hua sanoo.
Kiinassa arviot perheväkivallan yleisyydestä vaihtelevat. Suurin osa tutkimuksista viittaa siihen, että ainakin joka kolmas kiinalaisnainen on kokenut perheväkivaltaa. Heistä vain harva hakee apua.
Weibo vakuutuksena
Kiinassa internet, sensuroitunakin, tarjoaa mahdollisuuksia itseilmaisuun ja vaikuttamiseen. Esimerkiksi Weibolla on noin 300 miljoonaa päivittäistä käyttäjää. Sensuroidutkin julkaisut voivat ehtiä tavoittaa satoja tuhansia ennen niiden poistoa.
”Internet-kampanjoissa on erittäin tärkeää muotoilla viestit tarkasti”, Feng Yuan kertoo tavoista välttää sensuuria. ”Mutta perheväkivalta ei ole sensitiivisimpiä aiheita, mikä auttaa työtämme.”
Sosiaalisen median potentiaali asennemuutoksessa pyritään valjastamaan väkivallan vastaiseen työhön.
”Miesten osallistaminen väkivallanvastaiseen työhön on erittäin tärkeää asenteiden ja hiljaisen hyväksymisen ilmapiirin pysyvässä muuttamisessa. Sosiaalinen media tarjoaa oivan foorumin nuorille miehille keskustella siitä, millainen on hyvä poikaystävä ja millaisia miehiä he haluavat olla”, sanoo Ruixiang Guo YK:n naisjärjestö UN Womenistä.
Sosiaalinen media voi nostaa myös yksittäistapauksia julkisuuteen ja avata siten keskustelua. Kuvat pahoinpitelynsä jäljistä julkaissut Kim Lee kokee, että oikeusprosessin aikana juuri Weibo on ollut hänen paras työvälineensä.
Alussa kuvien laittaminen verkkoon oli avunhuuto. Kun Leen tapaus eteni, Weibosta tuli hänelle myös vakuutus.
”Jos julkaisen tietoja poliisikuulusteluista Weibossa, niiden on vaikeampi ”hävitä”, vaikka katoamisia siltikin tapahtuu.”
Lee uskoo, että juuri Weibon tuoman julkisuuden myötä hänen tapauksensa otettiin vakavammin. ”Toisella tapaamisella poliisi oli tutustunut Weibo-sivuihini ja suhtautui minuun eri tavalla.”
Leen aviomies jatkoi hänen uhkailuaan, mutta Lee julkaisi uhkaukset Weibossa. Jos Li Yang toteuttaa uhkauksensa, niistä on todisteita.
Leen tapaus on saanut monet kiinalaisnaiset puhumaan ennen vaietusta asiasta, niin julkisuudessa kuin suoraan Leellekin. Erityisesti hänen entiset oppilaansa ovat alkaneet jakaa kokemuksiaan. Paljolti naisten jakamien tarinoiden ansiosta Lee jaksoi jatkaa oikeusprosessia.
”Muiden naisten tarinat antoivat minulle suunnattomasti voimaa, kun miesvalokuvaaja nöyryytti minua rikossairaalassa, kun minun annettiin odottaa kuusi tuntia poliisiasemalla, kun kaikki mediahuomio avioerokäsittelyissä iski kasvoilleni. Ajattelin, että jos minä en hae oikeutta, kuka sitten hakee?”
Nykylaki hampaaton
Kiinassa naisilla, jotka puhuvat kokemastaan väkivallasta ja hakevat oikeuksiaan, on vain vähän tahoja, joista saada tukea. Tukipalveluja on satunnaisesti ja niiden laatu vaihtelee. Laki on hampaaton.
Mediahuomio ja lobbaus ovat kuitenkin tuottaneet tulosta: Kiinan kansankongressin lakikomitea valmistelee tällä hetkellä lakia perheväkivallasta.
Haasteita aiheuttaa erityisesti prosessin läpinäkymättömyys.
”Voimme vain arvailla, missä vaiheessa lain valmistelu on. Yritämme tuottaa tietoa, joka tukee mahdollisimman kattavan lain valmistumista”, Feng Yuan sanoo.
Kim Lee toivoo vahvempaa lakia ja palveluja. Hänen oma avioeroprosessinsa kesti yli vuoden. Mies hidasti prosessia kieltäytymällä yhteistyöstä.
Oikeuden vihdoin helmikuun alussa antama päätös oli Leelle työvoitto: hän sai pariskunnan kolmen lapsen huoltajuuden ja mies määrättiin maksamaan omaisuuden jaossa hänelle yli 1,4 miljoonaa euroa. Tiedotusvälineiden mukaan oikeuden päätöksessä mainitaan avioeron syyksi perheväkivalta. Mies kieltää yhä pahoinpidelleensä Leetä.