Jonotin ruotsalaisen jalkapallotähden Zlatan Ibrahimovicin omaelämäkertaa kirjastosta puoli vuotta. Minua kiinnosti bestsellerissä se, miten malmöläisestä lähiöstä noustaan maailmanmaineeseen, ja mitä kirja kertoo miehestä ihmisenä.

Ensimmäiseen kysymykseen kirja vastaa, toiseen ei juurikaan.

Kirja etenee hyvin ja on helppolukuinen; kunnia David Lagercrantzille ja suomentaja Miika Nousiaiselle. Myös Ibrahimovic on ollut aika avoin. Kotioloistaan lapsena ja nuorena hän kertoo paljon. Ihmissuhteista, esimerkiksi suhteestaan avovaimoonsa, hän sen sijaan ei paljon avaudu.

Kahden pikkupojan isänä hänestä välittyy rakastava kuva. Myös tietynlainen röyhkeys välittyy. Jalkapalloilija sanookin, että häntä on aina ajanut eteenpäin kosto ja näyttämisen halu.

Parasta on Ibrahimovicin itseironinen ote lapsuudenperheeseen. Pojan ollessa kouluikäinen jääkaapissa oli usein vain kaljaa. ”Ruokavalio koostui lähinnä makaronista ja ketsupista. Ei tullut syötyä ihan ruokaympyrän mukaan.”

Kotona oli myös turha uikuttaa, jos oli kiusattu. Kukaan ei kysynyt, miten menee. Vanhempien eron jälkeen isommat sisarukset pitivät pikkuveljestä huolta, jos hekään. Äiti, joka on Bosnian kroaatti, oli vähän viinaan menevä siivooja. Duunari-isä, taustaltaan Bosnian muslimi, keskittyi muistelemaan Jugoslavian sotaa.

Sotaa pakoonhan vanhemmat olivat aikoinaan lähteneet ja päätyneet Malmöhön.

Koulutyöhön Ibrahimovic ei panostanut, vaikka matematiikka oli helppoa. Teininä hän pölli polkupyöriä paremman tekemisen puutteessa. Itse hän arveleekin, että ellei hänestä olisi tullut jalkapalloilijaa, hänestä olisi todennäköisesti tullut rikollinen.

Toisen ihmisen etninen tausta ei Ibrahimovicille merkitse mitään. Hän ei anna sen vaikuttaa omaan suhtautumiseensa toisiin ihmisiin myöskään maailmankuuluna jalkapalloilijana. Omasta taustastaan kumpuavan asenteen näen Ibrahimovic´in vahvuutena.

Pelaamisen Ibrahimovic aloitti noin kymmenvuotiaana. Ensimmäiset nappikset ostettiin halpahallin korista tomaattien vierestä. Isäkin tajusi poikansa lahjat ja jätti joskus vuokran maksamatta, että poika pääsi mukaan jalkapallojoukkueen reissuille. Tästä syystä onkin niin huimaa, että parikymppisenä Ibrahimovic asuu hotelleissa ja lentelee yksityislentokoneella.

Käydessään lapsuutensa lähiössä myöhemmin hänellä on yhä tunne, kuin erityisopettaja kävelisi perässä.