Olemme helsinkiläisessä leikkipuistossa. Ystävän tuttavalla on rastatukka ja tiukka katse. Jaloissa pyörii kolme lasta. Keskustelu on siirtynyt räjähdysherkälle alueelle.
Entisessä asuinmaassani Sambiassa ihmiset puhuivat perheestään usein kuoleman kautta. Lähes jokaiselta vanhemmalta oli kuollut lapsi, lähes jokaiselta lapselta sisarus, monelta yksi tai molemmat vanhemmat. Usein kuoleman syy olivat tarttuvat sairaudet, jotka voitaisiin estää rokottamalla. Siksi rokotteiden saaminen kehitysmaiden ihmisille on polttava kysymys terveyden edistämisessä maailmanlaajuisesti.
Samaan aikaan kun köyhissä maissa puhutaan rokotteiden saamisen vaikeudesta, rikkaissa maissa puhutaan aivan muusta. Viimeisten vuosikymmenien aikana yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset vanhemmat ovat alkaneet epäillä rokotusten turvallisuutta, jättää lapsensa rokottamatta ja perustaa rokotuskriittisiä järjestöjä.
Rokotuksia on pelätty siitä asti, kun isorokkorokote keksittiin 1700-luvun lopulla. Nykyisen kritiikin taustalla on osin aiheellinen huoli. Polio- ja rotavirusrokotteet aiheuttivat aikanaan riskejä tietyille ihmisryhmille. Suomessa kritiikki voimistui sikainfluenssarokotteen aiheuttamien narkolepsiatapausten jälkeen. Silti suuri osa kritiikistä perustuu tosiasioiden vastaisille uskomuksille ja vääräksi osoitetun ”tiedon” levittämiselle.
”Minulla on oikeus valintaan”, sanoo nainen puistossa. Saman argumentin kuulee nykyään usein. Vanhemmuuteen paneutuminen on osa hyvinvoivien ihmisten elämäntapaa. Monilla siihen liittyy yhteiskunnan rakenteiden kyseenalaistaminen ja yksilön valintojen korostaminen.
Mutta rokotuksissa ei ole kyse vain yksilön, vaan yhteisön hyvinvoinnista. Tarttuvimmat taudit alkavat levitä, kun 3–4 prosenttia väestöstä jättää rokotuksen ottamatta. Osissa Yhdysvaltoja hinkuyskän kaltaiset taudit ovat nyt levinneet rokottamatta jättämisen seurauksena. Silti rokotuskriittinen liike on voimistunut.
Se kuvaa tätä aikaa surullisella tavalla. Yksi vauraan maailman vaikuttavimmista kansalaisliikkeistä taistelee hyväosaisten oikeudesta yhteisöä haittaaviin valintoihin. Elintärkeä kysymys rokotusten saamisesta köyhimpien maiden ihmisille jää taistelussa sivuun.