EU:n kehityspolitiikka tallautuu kauppapolitiikan jalkoihin kauniista lupauksista huolimatta. Syynä ovat muun muassa unionin yhtenäisyyspaineet ja kehityspolitiikan epäselvä rooli, käy ilmi tuoreesta suomalaisesta väitöstutkimuksesta.

Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Marikki Stocchettin väitöskirja tarkastelee kehityspoliittista johdonmukaisuutta, josta EU antoi julkilausuman vuonna 2005. Ajatuksena on, että unionin kaikessa politiikassa otetaan huomioon myös kehitysmaiden edut, jotta mikään politiikka ei sotisi esimerkiksi köyhyydenvähentämistavoitteita vastaan.

Käytännössä EU-päättäjillä on kuitenkin melko epäselvät käsitykset siitä, mitä johdonmukaisuus ja kehityspolitiikka ylipäätään ovat, Stocchetti sanoo. 34 EU-päättäjän haastattelusta kävi ilmi, että kehityspolitiikka mielletään usein edelleen pelkäksi kehitysavuksi, ja monen mielestä kehityspolitiikan tulee joustaa EU:n muiden intressien edessä.

”Monessa yhteydessä todettiin, että kehityspolitiikan tulee olla johdonmukaista suhteessa EU:n intresseihin, mikä on jopa vaarallinen ajatuskulku”, hän toteaa.

Epäjohdonmukaisuus näkyy Stocchettin mukaan esimerkiksi EU:n kaupallisissa yhteistyösopimuksissa eli EPA-sopimuksissa Afrikan, Tyynenmeren ja Karibian alueen maiden kanssa. Pitkään vaikeuksissa olleita sopimuksia pidetään johdonmukaisuuden lippulaivana, vaikka kehitysmaat sekä monet muutkin kriitikot ovat pelänneet niiden vain lisäävän köyhyyttä.

Stocchetti toivoo, että EU-komissio ottaisi käyttöön konkreettiset ohjeistukset johdonmukaisuudesta. Myös kehitysmaiden oma ääni pitäisi hänen mukaansa saada selkeämmin kuuluviin.