Vain joka viides OECD-valtio on ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin yritystensä ulkomailla harjoittaman lahjonnan kitkemiseksi. Korruptiota vastaan kamppailevan Transparency Internationalin selvityksen mukaan monissa maissa toimintaa estävät viranomaisten resurssien vähentäminen ja asiantuntemuksen puute.

Raportin mukaan ulkomaista lahjontaa on pyritty estämään aktiivisimmin Isossa-Britanniassa, Saksassa, Sveitsissä ja Yhdysvalloissa. Lisäksi maltillisia toimenpiteitä on toteutettu Suomessa ja kolmessa muussa maassa. Ulkomaista lahjontaa on kitketty vähän tai ei ollenkaan jopa 20 valtiossa, mukaan lukien Alankomaissa, Etelä-Koreassa, Japanissa ja Venäjällä.

Yritysten harjoittaman viranomaisiin kohdistuvan lahjonnan tavoitteena on tavallisesti kilpailutusten voittaminen sekä paikallisten verojen tai lakien ohittaminen. Transparency Suomen mukaan lahjontakäytäntöihin puuttumatta jättämisessä on kyse poliittisesta arvovalinnasta.

”Monien maiden taloudenpidossa vienti on kaikki kaikessa, ja silloin tyylipisteille ei ole kovin suurta arvoa annettu. On siten mahdollista, että lahjonnan käyttö viennin edistämiskeinona säilyy ongelmana vielä pitkään”, järjestön puheenjohtaja Erkki Laukkanen toteaa.

Transparency Internationalin raportissa selvitettiin, miten OECD:n lahjonnan vastaisen sopimuksen täytäntöönpano on edennyt allekirjoittajamaissa. Vuonna 1997 päätetyn sopimuksen 40 allekirjoittajavaltiota vastaavat yhdessä kahdesta kolmasosasta maailman kokonaisviennistä. Suurista vientimaista muun muassa Kiina ja Intia eivät ole liittyneet sopimukseen.

OECD oman, kesäkuussa ilmestyneen arvioinnin mukaan tuomioita ulkomaisesta lahjonnasta on sopimuksen voimassaoloaikana annettu 13 maassa, ja tällä hetkellä lahjustutkintoja on käynnissä 24:ssä ja syytteitä nostettu 15 maassa.