Tansaniassa syntynyt, Suomeen asettunut ja Sibelius-Akatemiaa tohtoriksi asti käynyt Arnold Chiwalala on hämmästyttävästi omaksunut perisuomalaisen kanteleen ja kehittänyt paitsi aivan omanlaisensa soittotyylin, myös uuden musiikkityylin. Sillä on kuvaava nimi: chizentele. Chi tulee Chiwalalasta, ze tansanialaisesta, etäisesti kanteleen kaltaisesta zeze -soittimesta ja ntele tietenkin kanteleesta. Chiwalalan omaperäistä musiikkivisiota toteuttaa taidokas monikulttuurinen orkesteri: kymmenkielistä kannelta ja rumpuja soittava sekä laulava Chiwalala itse, lyömäsoittajat Ricardo Padilla ja Menard Mponda, basisti Libasse Sali, akustista kitaraa ja trumpettia soittava Topi Korhonen ja klarinettia, saksofonia sekä koskettimia soittava Sami Kurppa. Chiwalalan tohtorintutkinnon aiheena on musiikin, tanssin ja draaman yhdistäminen ja ilmaisun ykseys – joka hauskasti toteutuu myös pelkässä musiikissa. Laulujen ilme on epäilemättä eniten velkaa tansanialaiselle perinteelle, mutta kansallisen kulttuurin rajat ylittyvät kevyesti. Vastustamaton hyväntuulisuus ja herkkä hienostuneisuus vuorottelevat, ja asiaankuuluvasti kokonaisuudessa on myös luonteva draamallinen kaari.