Oikeusministeriön suunnitelmat seksuaalirikoksia koskevan lainsäädännön uudistamiseksi ovat jäämässä puolitiehen, arvioi Amnesty International.

Järjestön mukaan uudistuksen tavoitteeksi asetettu seksuaalisen itsemääräämisoikeuden parantaminen ei toteudu riittävän hyvin, sillä raiskaus määritellään esityksessä edelleen fyysisen väkivallan eikä uhrin suostumuksen kautta.

Alkusyksystä lausunnolla olleessa oikeusministeriön valmistelemassa esitysluonnoksessa ehdotettiin muun muassa raiskauspykälän soveltamisalan laajentamista, seksuaalisen häirinnän säätämistä erikseen rangaistavaksi sekä rangaistusten tiukentamista.

Fyysisen väkivallan määrään ja vakavuuteen keskittyvä laki jättää uhrin henkisen kärsimyksen huomiotta, Amnesty sanoo. Järjestön mukaan uudistuksessa tulisi seurata kansainvälistä ihmisoikeusnormistoa ja nostaa uhrin suostumuksen puute raiskauksen keskeiseksi kriteeriksi.

Muun muassa Kansainvälinen rikostuomioistuin, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja Suomen allekirjoittama Istanbulin sopimus korostavat nimenomaan suostumuksen merkitystä raiskauksen määrittelyssä.

”Suostumuskriteeristön sisällyttäminen lakiin edellyttäisi keskustelun käynnistämistä siitä, missä olosuhteissa aito ja vapaaehtoinen suostumus on mahdollista antaa”, Amnestyn sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija Tiina Oikarinen sanoo maailma.netille.

Lakiluonnoksessa on myös edelleen raiskausta lieventäviä perusteita, joita ei kuitenkaan määritellä.

Oikarisen mukaan ihmisoikeusnäkökulmasta tällaisia tekijöitä ei ole, mutta jos lakiin kirjataan perusteita, jotka tekevät raiskauksesta vähemmän törkeän, ne täytyy myös määritellä.

”Missään nimessä tällaisia tekijöitä eivät voi olla seurustelu, avioliitto, uhrin ja tekijän aikaisempi kanssakäyminen tai uhrin seksuaalihistoria”, hän sanoo.