Kiinalaissyntyisen Yiyun Lin, s. 1972, novelleista päällimmäiseksi tunnelmaksi nousee surumielisyys. Kultapoika, smaragdityttö -novellikokoelman tarinoita yhdistää yksinäisyyden teema. Yksinäisyys tuntuu olevan Lin novellihenkilöiden kohtalo, usein olosuhteiden sanelema. Siihen usein myös tyydytään ja alistutaan, muutosta ei edes haeta.
Nyky-Kiinaan sijoittuvan kokoelman niminovelli on poikkeus. Kultapoika, smaragdityttö kertoo tarinan, jossa tyttö ja poika menevät naimisiin, jotta saisivat viettää loppuelämänsä yhdessä sulhasen äidin kanssa. Sekä poika että tyttö haluavat jakaa elämänsä iäkkään professorinaisen – toiselle äiti, toiselle anoppi – läheisyydessä. Äitinsä kanssa kasvanut poika on homoseksuaali, isänsä kasvattama tyttö professorin entinen oppilas. Kolme yksinäistä saavat toisensa.
Lin haikeuden takana pilkistää hassun vino hymy. Elämän tragikoomisen puolen hän kaivaa esille esimerkiksi novellissa Palavat talot, jossa kuusi varttunutta naista perustaa etsivätoimiston käräyttääkseen vaimoilleen uskottomia miehiä.
Nämä ”palavien talojen pelastajiksi” itseään kutsuvat naiset mainostavat toimivansa yhteiskunnan puhdistamiseksi ja rappeutuvan moraalin tervehdyttämiseksi. Agatha Christien ja Sherlock Holmesin hengessä puuhasteleva kuusikko saa paljon mediajulkisuutta, eikä asiakkaista ole pulaa. Vastaan tulevat tapaukset ovat vähintäänkin mielenkiintoisia, niin kuin salapoliisia leikkivien naisten omat motiivitkin.
Novellissa Yksinäisyys Li kertoo tarinan 41-vuotiaasta pekingiläisestä naisesta, joka suorittaa armeijaa Keski-Kiinassa. Yksin koko elämänsä elänyt nainen elää ja hengittää muiden ihmisten näennäisestä ystävällisyydestä. Tietenkään hän ei ole naimisissa, tietenkään hänellä ei ole lapsia. Selviytymiskeinona on se, ettei kiinny mihinkään eikä kehenkään liikaa.
Tähän häntä, onnettomien adoptiovanhempien kasvattamaa naista, myös armeijassa kannustetaan.
Hänkään ei odota elämältä mitään, yksinäisyys on kohtalo.
Lin kuvaamassa surkeudessa ei märehditä, sen kanssa tullaan toimeen. Ankeus on ankeutta, siihen ei kuole. Siihen on tyytyminen.
Kaliforniaan asettunut Li yhdistelee novelleissaan politiikkaa, historiaa ja folklorea. Palkittu Li kirjoittaa verkkaisesti, polveilevaan tyyliin. Häntä on verrattu tyylinsä puolesta niin Ernst Hemingwayhin kuin F. Scott Fitzgeraldiin.