Kiina ja Intia ovat viime vuosina esitelleet nopeaa kehitystä ja numeroita vähentyneestä kurjuudesta. Samalla hintojen nousu ja inflaatio ovat kuitenkin kurittaneet pahiten maiden vähätuloisia, joiden määrästä ei ole yksimielisyyttä. YK-yliopisto Widerin tutkijoiden Tony Addisonin ja Miguel Niño-Zarazúan mukaan tällä hetkellä nousevissa talouksissa käydään keskustelua siitä, miten köyhyys määritellään vuonna 2012.
Maailmanpankin määritelmän mukaan kansainvälinen köyhyysraja on 1,25 dollaria eli vajaa euro päivässä. Näin laskien köyhien määrä on kansainvälisesti selvässä laskussa: vuonna 1990 köyhiä oli 1,9 miljardia, vuonna 2005 enää 1,4 miljardia. Muutaman vuoden sisällä määrän uskotaan alittavan miljardin rajan, Addison ja Niño-Zarazúa kirjoittavat Wider Angle -lehdessä.
Kuka on köyhä?
Maailmanpankin dollariraja ei ole ainoa yritys määritellä köyhyyttä. Intiassa sekä Kiinassa köyhyysrajat perustuvat elintarvikkeiden hintoihin: kuinka paljon maksaa se määrä ruokaa, jota ihminen tarvitsee elääkseen. Viime vuonna maissa herättiin siihen, että vuosia samoina pysyneet rajat olivat aikoja sitten jääneet jälkeen hintakehityksestä ja elintapojen muutoksesta.
Intiassa köyhyysrajoja tarkistettiin syksyllä 2011, minkä jälkeen köyhiksi on luokiteltu ne, jotka maaseudulla tienaavat 26 rupiaa eli noin 40 senttiä päivässä ja kaupungissa 32 rupiaa eli noin 50 senttiä. Samalla laskennallisten köyhien ja siten myös sosiaalitukeen oikeutettujen intialaisten määrä kasvoi dramaattisesti noin 28 prosentista 37 prosenttiin asukkaista.
Sama kävi Kiinassa, jossa köyhyysrajaa nostettiin viimeksi joulukuussa 2011. Nyt köyhiksi lasketaan ne, joiden vuositulot maaseudulla jäävät alle 2 300 yanin eli noin 280 euron. Rajan nosto lisäsi köyhiksi luokiteltujen määrää jopa 100 miljoonalla kiinalaisella.
Tukea yhä useammalle
Köyhyyden uusi määrittely ei ole pelkkää numeroiden pyörittelyä, vaan osoitus poliittisesta muutoksesta. Tutkijoiden mukaan rajojen nostaminen ja niistä käyty keskustelu ovat todisteita siirtymisestä niin sanottuun inklusiivisen kasvun malliin, jossa pelkän talouskasvun tavoittelun sijaan korostetaan myös inhimillisiä arvoja ja puolustetaan huono-osaisten asemaa.
Köyhyysrajat määrittelevät monessa valtiossa sen, kuka on oikeutettu sosiaalitukeen. Intiassa ja Kiinassa virallisten köyhyysrajojen nostaminen onkin lisännyt tukeen oikeutettujen määrää miljoonilla. Jos näiden kahden suuren maan sosiaaliset ponnistukset onnistuvat, se vähentää Addisonin ja Niño-Zarazúan mukaan köyhyyttä maailmassa merkittävästi, vaikka muissa köyhissä maissa tapahtuisikin vähemmän.