Tintti Afrikassa

Marmorista sisääntuloaulaa ympäröi kolme kullattua patsasta, joiden yläpuolelle on kirjoitettu: ”Belgia tuo turvallisuutta Kongoon.” ”Belgia tuo sivilisaation Kongoon.” ”Belgia tuo hyvinvointia Kongoon.”

Teksti: Toni Sandell

Julkaistu: 20.9.2011

Sisällä museovieraan alkuhämmennys saa lisäpotkua. Kahdestakymmenestä näyttelyhuoneesta löytyy vain muutamia mainintoja Belgian 75-vuotisen kolonialismin kielteisistä vaikutuksista. Lähinnä esillä on täytettyjä eläimiä ja paikallisilta heimoilta ryöstettyä esineistöä.

Yhdessä nurkkauksessa kolme miestä poseeraa pienessä mustavalkokuvassa. Yksi kannattelee katkottuja käsiä. Kuvatekstissä ei kerrota, että orjilta ja heidän lapsiltaan katkottiin raajoja, jos he eivät täyttäneet kumintuotantoon tarvittavan mahlan absurdeja keräyskiintiöitä.

Belgian siirtomaavalta oli brutaalein kaikista Afrikkaa kohdanneista. Kun kuningas Leopold II reilut 20 vuotta Kongon vapaavaltiota hallittuaan luovutti maat Belgian valtiolle, alueen väkiluku oli lähes puoliintunut. Leopoldin haamu -teoksen kirjoittaneen Adam Hochschildin mukaan kymmenen miljoonaa kongolaista kuoli vuosina 1880-1920 pakkotyön aiheuttamaan nääntymykseen ja sairauksiin sekä tappojen uhreina.

Noin 80 kertaa Belgian kokoinen Kongo oli Leopold II:n yksityisyritys, joka perustui lähinnä kumin ja norsunluun vientiin. Kongosta ryöstetyllä omaisuudellaan ”rakentaja-kuningas” pystytti Brysseliin muun muassa Afrikka-museon vuonna 1897. Tarkoituksena oli markkinoida Afrikan seikkailun järkevyyttä.

Leopold II:n seikkailujen jälkeen Belgian siirtomaavalta laajeni Ruandaan ja Burundiin, jossa belgialaiset kylvivät siemenet hutujen ja tutsien väliselle vihalle ja lopulta kansanmurhalle. Vuonna 1961 Belgia osallistui Kongon ensimmäisen pääministerin Patrick Lumumban tappamiseen, mikä silotti tietä tuhoisille sisällissodille. Nyt Kongossa toivutaan toisesta Kongon sodasta, maailman verisimmästä konfliktista toisen maailmansodan jälkeen.

Belgian Kuninkaallinen Keski-Afrikan museo vaikenee näistä teemoista. Vuonna 1931 julkaistun belgialaisen Tintti Afrikassa -sarjakuvan maailma on monipuolistunut vain vähän. Sarjakuvassa kongolaiset kuvataan lapsellisina idiootteina, joita Tintin kaltaiset yli-ihmiset tulevat pelastamaan.

Museon tiettyjä osia voi pitää mentaliteettihistorian näyttämönä – muistona siitä, miten kolonialistit itsensä aikoinaan näkivät. Ennen kaikkea museo kuitenkin kuvastaa kansan yhteistä muistia. Belgialaiset elävät yhä ”suuren unohduksen” aikaa, kuten Hochschild asian ilmaisi.
Ulkona kongolaistaustainen aviopari poseeraa kameroille museon edustalla olevassa kuninkaallisessa puistossa. Aurinko paistaa.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Nyt kun olet täällä...

Marie-Kajavan uusin näytelmä tutkii paimentolaisuutta, sillä se saattaa olla kestävin tapa elää maapallolla – ”Tekee hyvää tietää, että me ihmiset emme ole niin tärkeitä”

Kauppaa, ei ruoka-apua – Afrikan Reilun kaupan johtajat toivovat tukea maanosan ruuantuotannon vahvistamiseen: ”Jos nälänhätää ei ratkaista, turvallisuusuhka voi levitä rajojen yli”

Zuluprinsessa ja afroraven kehittäjä Toya Delazy ei suostu vaikenemaan: ”Yritän muistuttaa ihmisiä siitä, keitä olimme ennen kolonisaatiota”