Viime vuonna lähes 50 000 ihmistä ylitti laittomasti Turkin ja Kreikan rajan. Kreikkalaisten mitta tuli täyteen ja maassa suunniteltiin noin 200 kilometriä pitkän Turkin puoleisen maarajan täydellistä aitaamista.

Sekä Euroopan unioni että YK paheksuivat aitasuunnitelmia. Monimetriset aidat EU:n ulkorajalla vahvistavat ikävällä tavalla mielikuvaa Euroopasta hyväosaisten linnakkeena. Aidan sijaan EU päätti tukkia maahantulo­reitin rajavalvontajoukoillaan. Syksyllä Kreikan ja Turkin rajalla partioivat Frontexin rajapoliisit ovatkin puolittaneet Kreikkaan laittomasti saapuvien määrän. Kreikkalaisten aita-ajatus lyheni koskemaan vain Evrosin rajajoen suosituinta ylityspaikkaa.

Nyt Kreikassa turvapaikkaa jonottaa noin 50 000 ihmistä. Kaikki tulijat eivät usko järjestelmään, eivätkä edes hae turvapaikkaa Kreikasta. Maa ei pysty huolehtimaan edes välttävästi noin miljoonasta laittomasta maahanmuuttajasta.

Tammikuussa Euroopan ihmisoikeus­tuomioistuin teki päätöksen, jonka mukaan Kreikkaan saapunutta ja sittemmin Belgiasta turvapaikkaa anonutta afganistanilaista ei olisi saanut palauttaa Kreikkaan, vaikka Dublinin sopimuksen mukaan näin olisi voinut ja pitänyt menetellä. Sopimus nimittäin määrää, että turvapaikka-anomus on käsiteltävä siinä maassa, johon on ensimmäisenä saavuttu.

EIT:n mukaan turvapaikkaa hakevien vastaanottotilat sen paremmin kuin turvapaikan hakemiseen liittyvät menettelytavatkaan eivät täytä Kreikassa perusvaatimuksia. Tämän takia käännyttäminen ei ollut oikein.

Euroopan unionin arvomaailmaan kuuluu inhimillisten olosuhteiden takaaminen siirtolaisille ja sellaiseksi pyrkiville. Turvapaikan hakemisen on oltava mahdollista ja hakijoita on kohdeltava hyvin. Kreikan kohdalla unionilla on nähdäkseni kolme vaihtoehtoa. Se voi EIT:n päätöksen pohjalta vaatia Kreikkaa parantamaan olosuhteita ja antaa esimerkiksi asiantuntija-apua, mutta jättää ongelman Kreikan ratkaistavaksi. Toisena vaihtoehtona on lisätä Frontex-joukkoja, tehostaa raja­valvontaa ja vähentää maahan pyrkivien määrää.

Euroopan unioni voi myös pyrkiä jakamaan turvapaikan hakijoiden aiheuttamaa kuormitusta tasaisemmin jäsenmaiden kesken. Tämä vaatisi suunnitelmallisuutta ja sitä, että kaikki jäsenvaltiot todella kantaisivat kortensa tähänkin kekoon. Pelkkä Dublinin sopimuksen purkaminen ei riitä, vaan unionin alueelle on luotava toimiva, yhtenäinen ja inhimillinen järjestelmä turvapaikkaa hakeville.

”Jäsenmaiden on helpompi päättää rajapartioiden lisäämisestä kuin turvapaikan­hakijoiden oikeuksista”, sanoo saksalainen europarlamentaarikko Ska Keller haastattelussaan partoita ja rahaa rajoille artikkelissa.

Euroopan unionin on tehtävä päätös turva­paikkadirektiivistä pikaisesti. Libyan sota ja koko Pohjois-Afrikan kriisi lisäävät Eurooppaan turvaan pyrkivien määrää. Viimeistään direktiivin on oltava valmis sitten, kun Turkin liittyminen unioniin on ajankohtaista. Silloin unionin kaakkoisosassa on 200 kilometrin sijaan vartoitavana 2000 kilometriä.