On varhainen aamu McLeod Ganjilla, Dharamsalan tiibetiläisalueella Pohjois-Intiassa. Kaikkialla on harmaata ja kosteaa, sillä Intian sateisinta osavaltiota runtelee monsuunikausi. Himalaja puskee yli kolmen tuhannen metrin korkeuteen, muistuttaen maanpaossa eläviä tiibetiläisiä kotimaastaan.
Dalai Laman temppeli kutsuu pyhiinvaeltajia luokseen tässä yli kahdenkymmenen tuhannen tiibetiläisen väliaikaiseksi tarkoitetussa, mutta monelle olosuhteiden pakosta pysyväksi muuttuneessa kotikylässä.
Lhamo Tso, neljän lapsen äiti, on herännyt kahdelta aamuyöllä leipomaan leipiä, jotta ehtisi ajoissa tienvarteen kaupustelemaan niitä maanmiehilleen. Lhamolla ei ole katosta tai pöytää, leivät ovat pusseissa laatikoissa tienreunassa. Yhtään asiakasta ei näy.
”Kaikki oli paljon helpompaa, kun mieheni oli vielä täällä”, Lhamo Tso sanoo. ”Nyt joudun tekemään kaiken itse.”
Lhamo Tson miehen, Dhondup Wangchenin, tarina on yksi niistä tiibetiläiskohtaloista, jotka maailma tuntee. Hän lähti yli kaksi vuotta sitten Tiibetiin tekemään dokumenttielokuvaa tiibetiläisten arjesta Kiinan vallan alla. Dhondup selvitti myös tiibetiläisten mielipiteitä Dalai Lamasta ja Kiinan olympialaisista. Syntyi dokumentti Leaving Fear Behind, jota on esitetty jo yli kolmessakymmenessä maassa.
Dhondup Wangchen ei kuitenkaan kierrä maailmaa esittelemässä dokumenttiaan niin kuin dokumentaristit yleensä. Kiinan viranomaiset vangitsivat hänet joulukuussa 2009 heti sen jälkeen, kun hän oli saanut filmatisointinsa ulos maasta.
Dhondupille langetettiin kuuden vuoden tuomio separatismista. Vankilassa häntä on kidutettu. Hän ei ole saanut hoitoa sairauksiinsa, eivätkä kaksi häntä edustamaan lupautunutta kiinalaista lakimiestä ole saaneet tavata häntä.
Lhamo Tso on vedonnut useisiin kansainvälisiin tahoihin miehensä vapauttamiseksi. Dhondupin puolesta on myös kampanjoitu maailmanlaajuisesti, mutta turhaan.
Talouskasvun mahtimaa Kiina ei kuuntele, eivätkä poliitikot vaivaudu painostamaan sitä, vaan vetoavat omiin etuihinsa. Hiljattain Dhondup siirrettiin Xiningissä sijaitsevasta vankilasta pakkotyöleirille Sichuaniin. Armahdusta ei ole näkyvissä.
”Tulevaisuudesta puhuminen tuntuu vaikealta”, Lhamo Tso sanoo. ”Kaikki mitä voin tällä hetkellä pyytää on, että saan mahdollisuuden puhua mieheni kohtalosta maailmalle”.
Lhamo Tso sairasteli viime vuonna, eivätkä Dhondupin Wangchenin Dharamsalassa asuvat vanhemmatkaan voi hyvin. Dhondupin äiti ei ole huoleltaan suostunut lähtemään ulos kodistaan poikansa vangitsemisen jälkeen.
Lhamo Tso näkee kuitenkin pientä toivoa: ”Ainoa toivomme on maailmanlaajuinen tuki”, hän tähdentää. ”Toisaalta mitä vain voi tapahtua Kiinassa: kuusi vuotta voi hetkessä muuttua pidemmäksi”.
Lhamo Tson viesti maailmalle on, ettei Dhondup tehnyt rikosta, ainoastaan dokumentin