Afrikan länsikärjessä sijaitseva Senegal on pystynyt siihen, mistä moni Afrikan maa on tuskin uskaltanut unelmoida. Maan 13-miljoonaisesta väestöstä vain 0,7–1 prosenttia kantaa hi-virusta. Luku on hieman noussut vuodesta 2001, mutta on YK:n UNAIDS-raportin mukaan koko Saharan eteläpuolisen Afrikan matalimpia.

Pääsyy hyvään tilanteeseen on se, että Senegalin hallitus halusi estää epidemian leviämisen heti 1980-luvulla, kun taudista alettiin puhua. Hallitus kampanjoi yliopistoissa, kouluissa, lähiöissä ja jalkapallo-otteluissa. Kansa sai tietää, että parhaat taudin estokeinot ovat seksistä pidättäytyminen tai kondomin käyttö. Senegalilaisille onkin jaettu useaan otteeseen ilmaisia kondomeja.

”1980-luvun puolivälissä aidsia ei vielä tunnettu maailmalla kovin hyvin eikä sairauteen ollut parannuskeinoa. Senegalin hallitus alkoi kuitenkin levittää tietoa kansalaisille, jotka onneksi uskoivat siihen. Näinhän ei suinkaan ole monessa Afrikan maassa ”, selvittää kansanterveystyön johtava lääkäri Papa Gallo Sow Senegalin pääkaupungissa Dakarissa.

”Ehkä maamme on hieman modernimpi. Ranskan vuonna 1960 loppunut kolonisaatio on vaikuttanut maahan paitsi pahassa, myös hyvässä. Ranskalaiset jättivät jälkeensä koulut ja muun infrastruktuurin. Senegalilaiset ovat mielestäni suhteellisen sivistyneitä”, Sow toteaa.

Nyt kolmikymppiset senegalilaiset ovat olleet koko ikänsä tietoisia aidsin vaarallisuudesta.

Valistustyön lisäksi monet muutkin tekijät ovat pitäneet hiv-tartunnat harvinaisina. Yli 90 prosenttia senegalilaisista on islaminuskoisia. Muslimit eivät Koraanin suositusten mukaan saa harrastaa seksiä ennen avioliittoa. Tämän vuoksi seksikumppanien määrä on yleisesti ottaen alhainen.

”Toki vain arviolta puolet maan muslimeista noudattaa sääntöä sataprosenttisesti. Muita on ohjastettu käyttämään kondomia”, sanoo dakarilaisen perheneuvolan johtava lääkäri Boubacar Diop.

Naiset sairastavat enemmän

Uskonnollisten johtohenkilöiden – sekä muslimien että katolisten – saaminen mukaan hivin vastaiseen kampanjointiin on ollut Senegalissa ensiarvoisen tärkeää. Uskonjohtajat ovat suostuivat jo 2000-luvulla puhumaan aidsista ja sen vaaroista.

”Aiemmin aids oli uskonnollisissa piireissä tabu, koska uskonjohtajille ei yksinkertaisesti ollut sopivaa puhua seksistä avoimesti, varsinkaan tiedotusvälineissä”, Boubacar Diop selittää.
Hiv-tartuntoja on selvästi enemmän seksuaalivähemmistöjen ja seksityöläisten keskuudessa sekä muista Afrikan maista muuttaneiden keskuudessa. Myös maastamuutto Senegalista ja takaisin tuo lisää tartuntoja.

”Kansalaiset tietävät, että homo- ja biseksuaaleissa on enemmän infektoituneita. Asiasta myös keskustellaan. Homoseksuaalisuus on kuitenkin edelleen tabu Senegalissa ja aidsin vaaroista saatetaan puhua juuri homoseksuaalisuuden torjumiseksi”, Diop huomauttaa.

Senegalissa naisia on hiv-tartunnan kantajissa enemmän kuin miehiä. Sekä Boubacar Diopin että Papa Gallo Sowin mukaan senegalilaisnaiset ovat monella tapaa haavoittuvampia kuin miehet.

”Moniavioisuuden vuoksi yksi mies voi tartuttaa useampia naisia. Miehet myös usein valehtelevat käyttävänsä kondomia muiden kanssa. Naisten taloudellinen asema on Senegalissa heikompi kuin miesten: mies on edelleen perheen pää”, Sow selittää.

Hi-viruksen leviämistä on osaltaan voinut hidastaa Senegalin kulttuuriin vahvasti kuuluva miesten ympärileikkaus. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan ympärileikkaus vähentää tartuntoja ja järjestö suositteli vuonna 2007 leikkausta Saharan eteläpuolisiin maihin. UNAIDSIN mukaan leikkaus estää yhden hiv-tartunnan joka 5–15 leikkausta kohti.

Aids on yhä stigma

Viime vuosina Senegalissa on toiminut useita eri kampanjoita, kuten Nuoret ja aids sekä Naiset ja aids. Hiv:n esto-, testaus- ja hoitojärjestelmä toimivat Papa Gallo Sowin mukaan suhteellisen hyvin; kansalaiset voivat testata itsensä koko Senegalin alueella. Raskaana oleville naisille hiv-testi on pakollinen.

”Tällä hetkellä varsinainen hiv-työ keskittyy valistuksen sijaan sairaiden hoitamiseen ja ravintoon. Lääkäri selostaa sairastuneelle tilanteen ja yrittää auttaa tätä hyväksymään sairauden. Potilaan tulee suojella myös lähipiiriään tartunnalta. Jos sairastuneella ei ole rahaa, hänet hoidetaan Senegalissa ilmaiseksi. Lääkkeitä tarvitsemme tämän vuoksi edelleen paljon”, Sow kuvaa.

Aidsiin sairastuneiden asema ei kampanjoinnista huolimatta ole Senegalissa mairitteleva. Sairaus on Sowin mukaan pysyvä stigma.

”Ihmiset pelkäävät aidsia; tosin niin on edelleen monessa muussakin maassa. Jos Dakarin lähiössä joku on sairastunut, muut asukkaat katsovat tätä pitkään ja miettivät, miten tämä on saanut sairauden. Tämän vuoksi sairastuneet piilottavat tautinsa. Siitä ei puhuta kuten vaikkapa malariasta”, Sow hymähtää.