Oli uuden vuoden aaton aatto vuonna 2008, kun Israel pudotti pommin avaruustutkija Suleiman Barakan rakenteilla olevaan taloon. Perheen 12-vuotias Ibrahim-poika haavoittui vakavasti sirpaleista. Vaimo sai lieviä vammoja.
Suleiman Baraka ei ollut tuolloin talossa, ei edes Gazassa. Hän asui Virginiassa Yhdysvalloissa, jossa hän työskenteli Nasan eli Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinnon palveluksessa.
Huolestunut isä lensi heti sairaalaan Egyptiin, jonne vaikeasti haavoittunut poika oli tuotu.
Poika ei selviytynyt – hänestä tuli yksi Gazan sodan yli 1 400:sta palestiinalaisuhrista.
Yhdeksän päivää ensimmäisen pommin jälkeen tuli seuraava pommi. Se iskeytyi Barakan kolmikerroksiseen asuintaloon. Kukaan ei onneksi ollut kotona, mutta talo tuhoutui lähes kokonaan.
Pian poikansa kuoleman jälkeen Baraka päätti jättää työnsä Nasassa ja palata Gazaan.
”Nasassa minulla oli tie auki menestykseen. Päätin kuitenkin tulla omieni pariin. Kuulun tänne ja minun täytyy antaa tälle maalle jotakin”, Baraka kertoo tuhotun talonsa naapurissa, Beni Suheilan kylässä lähellä Khan Yunisin kaupunkia. Hän asuu tilapäisesti veljensä talossa vaimonsa ja neljän lapsensa kanssa.
Palattuaan Gazaan Baraka vei ensi töikseen poikansa koululle metrin mittaisen, 46 kiloa painavan kaukoputken, jonka hän oli lainanannut Kansainväliseltä tähtitieteelliseltä liitolta.
”Keräsin lapset ympärilleni. Tulin onnelliseksi kun he tönivät toisiaan ja halusivat kaikki katsoa. Tunsin, että poikani katselee taivaalta ja hymyilee”, Baraka kertoo silmät kostuen.
Hän halusi näyttää lapsille, että taivaalla näkyy muutakin kuin Israelin Apache- ja F16-hävittäjiä. Siellä on kuu, siellä on galaksi.
Barakalle kaukoputki on laite, jolla voi rikkoa Gazan saarron.
”Taivas, maailmankaikkeus kuuluu kaikille, siellä ei ole aitoja tai muureja. Maailmankaikkeus ei rajoitu Rafahin ja Erezin rajanylityspaikkojen väliin, se on paljon valtavampi kuin Gaza. Valtava avaruus on ilmainen – ja kaunis.”
Aika ja avaruus
Vuonna 1965 syntynyt Suleiman Baraka on 14-lapsisen perheen vanhin. Isä oli teurastaja, joka janosi tietoa.
”Isällä oli veitsi toisessa kädessä ja kirja toisessa. Hän satsasi kaiken lastensa kouluttamiseen.”
Lapsista ainoastaan yhdellä, 17-vuotiaana naimisiin menneellä tyttärellä, ei ole korkeakoulututkintoa.
Monien palestiinalaisperheiden tapaan sisarusparvi on levittäytynyt ympäri maailmaa: kemistiveli asuu Kanadassa ja toinen on Etelä-Korean Soulissa liikemiehenä.
Nuorin veljistä on 29-vuotias ja valmistelee maisterin tutkintoa islamilaisesta laista. Hän kuuluu islamistiseen, Palestiinan vapauttamiseen pyrkivään Hamasiin, jonka Israel on määritellyt terroristijärjestöksi. Siksi Barakan perheen talot joutuivatkin Israelin armeijan tähtäimeen.
Isä toivoi Suleimanista lääkäriä, mutta lukiossa fysiikka alkoi vetää puoleensa.
Baraka ahmi tietoa siinä määrin, että tuli suorittaneeksi neljä tutkintoa: teoreettisen fysiikan tutkinto Jerusalemin al-Quds-yliopistosta, julkishallinnon tutkinto Länsirannan Bir Zeit -yliopistosta ja teoreettisen fysiikan maisterin tutkinto Gazan islamilaisesta yliopistosta. Tohtorin tutkinnon hän suoritti kolme vuotta sitten Pariisissa.
Fatah-vuodet
Palestiinalaisten ensimmäinen kansannousu intifada alkoi vuonna 1987 juuri Gazasta. Palestiinalaiset lakkoilivat ja boikotoivat israelilaisia tuotteita. Väkivaltaisuudet levisivät läpi palestiinalaisalueiden aina Länsirannalle asti. Kansannousu tempaisi mukaansa myös uteliaan Barakan.
Baraka liittyi Jasser Arafatin perustaman, palestiinalaisten vapauttamiseen tähtäävän Fatah-liikkeen riveihin.
Hän uhmasi israelilaisten sääntöjä opettamalla Palestiinan maantiedettä koulussa. Opetuksen lisäksi aktivistit auttoivat Israelin pidättämien aktivistien sukulaisia, esimerkiksi etsimällä asianajajan.
Toiminta vei Barakan vankilaan kahdesti, toisella kertaa lähes kolmeksi vuodeksi. ”Se oli psykologisesti erittäin vaikeaa. Kidutus oli kamalaa: minun ei annettu nukkua, ei annettu ruokaa tai päästetty vessaan, soitettiin häiritsevää musiikkia…”, Baraka toteaa ilmeettömänä.
Ihmisoikeusjärjestöt vahvistavat, että palestiinalaisia vankeja on kidutettu.
Baraka vapautettiin yhdessä 800 vangin kanssa osana Israelin ja palestiinalaisten solmimaa Oslon rauhansopimusta vuonna 1994. Mies jatkoi työtä Fatahin riveissä.
Vallankumouksellisesta liikkeestä oli muotoutunut poliittinen puolue ja suurimpana Palestiinalaisten vapautusjärjestö PLO:n jäsenenä Fatahista oli tullut myös salonkikelpoinen palestiinalaisten edustaja. Tätä kautta Baraka päätyi lopulta hoitamaan suhteita Palestiinan itsehallinnon ja Yhdysvaltain välillä.
Mutta sitten tuli vuosi 2000 ja Camp Davidin neuvottelut Bill Clintonin johdolla. ”Kun emme onnistuneet samaan kompromissia Israelin kanssa, tunsin oloni erittäin surulliseksi. Koin, etten voi jatkaa”, Baraka selittää.
Baraka sanoo, ettei koskaan pitänyt politiikasta. ”Politiikassa täytyy olla hymysuin puku päällä ja valehdella joka päivä. Se on ahne ja julma maailma, ja aloin voida todella huonosti. Sitten tuli vielä toinen intifada.”
Toinen, yhä meneillään oleva palestiinalaisten kansannousu alkoi syyskuussa 2000.
Baraka sai hermoromahduksen. Sairaalasta päästyään hän päätti jättää päivänpolitiikan. Hän sai paikan Arafatin perustamassa kansalaisjärjestötoimintaa valvovassa komiteassa. Korruptio kukoisti.
Baraka koki jälleen olevansa väärässä paikassa. Kolmen vuoden jälkeen avuksi tuli stipendi Pariisin.
Aurinkotuulia
Pariisilaisessa yliopistossa Baraka tunsi jälleen olevansa kotonaan.
”Tunnen olevani harmoniassa ja rauhassa fysiikan ja avaruuden kanssa: ei tarkastuspisteitä eikä aitoja!” hän sanoo ja läpsäyttää kämmeniään yhteen.
Hänen tutkimusalaansa on aurinkotuulen ja maan magneettikentän vuorovaikutus – se, kuinka maaplaneetta suojaa itseään auringosta tulevalta plasmalta. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi satelliitteja ja avaruusaluksia uhkaavien tekijöiden tunnistamista 60 000 kilometrissä ja sen yläpuolella.
Pariisissa Baraka teki väitöskirjansa ja palasi sitten Gazaan perheensä luo. Siellä hän ryhtyi suunnittelemaan geomagneettista asemaa. Se on avaruustutkimuskeskuksen ensimmäinen rakennuspalikka, jolla simuloidaan avaruutta. Baraka sai tukea eurooppalaisilta ja yhdysvaltalaisilta kollegoilta, mutta hanke kaatui Hamasin vallankaappaukseen Gazassa kesällä 2007.
Kun haaveet avaruusasemasta Gazassa kaatuivat, Baraka päätti hakea töitä lännestä. Niinpä hän haki Virginian teknilliseen yliopistoon Nasan palvelukseen – ja sai paikan.
”Revontulet ovat kiinnostavia. Virginiassa simuloimme pohjoisnavan fyysisiä prosesseja ja tutkimme, mikä aiheut-
taa aurinkomyrskyjä”, Baraka sanoo. Siellä alkoi myös yhteistyö ranskalaisen tutkijan kanssa magneettikenttien vaikutuksesta – tieteellinen tutkielma on juuri jätetty tarkastettavaksi. Hän näyttää kaaviota, jossa on erivärisiä käyriä, kumpumainen maasto.
”Olen vakuuttunut, että tämä johtaa johonkin,” hän sanoo salaperäisenä.
Takaisin Gazaan
Tästä tarina alkoi. Siitä, miten Baraka lensi Yhdysvalloista Egyptiin poikansa luo.
Pojan kuolema ja kodin menetys muuttivat jälleen kerran suunnitelmia. Nyt Baraka kokee vahvasti, että haluaa jäädä Gazaan ja tehdä siellä voitavansa.
Viime syksynä hän veti al-Aqsan yliopiston ensimmäisen, amerikkalaiseen malliin perustuvan avaruusfysiikan kurssin. Länsirannalla Nablusin Najah-yliopistossa voi jo opiskella astronomiaa ja Baraka on luennoinut videolinkin välityksellä tähti- ja galaksimuodostumista.
”Yhteydet eivät ole ongelma, sillä tiede ei tunne rajoja,” Baraka hehkuttaa.
Hän valmistelee myös yhteistyötä al-Aqsan ja Sorbonneen kuuluvan Université Paris 7:n kanssa. Yhteistyön tavoitteena on aloittaa oppilasvaihto.
Baraka tietää kuitenkin hyvin, että virtuaaliyhteydet ovat helpompia toteuttaa kuin fyysinen liikkuminen paikasta toiseen. Gazan saarron takia kaistaleelta pääsee pois vain erikoisluvalla. Viimeksi Baraka odotti yli neljä kuukautta poistumislupaa Pariisiin.
Hamasin valtaantulon jälkeen Gazan hallinto on puhdistettu Fatahiin kuuluvista virkamiehistä ja naisista. Barakan mukaan ”hamastaminen” ei ole täysin ulottunut yliopistomaailmaan. Al-Aqsan yliopiston rehtori ja vararehtori ovat edelleen Fatah-mielisiä.
”Hamasin edustajat tulivat luokseni pari kertaa yliopistolla ja tarjosivat ystävällisesti apua ja työhuonetta. Sanoin, että haluan työskennellä itsenäisesti, etten kuulu enää Fatahiin”, Baraka kertoo.
Työskentelyä tosin vaikeuttaa 20 vuotta kerätyn kirjaston menetys kodin pommituksessa, kirjoista säilyi vain neljäsosa. Työhuoneen kulmaan ahdetussa hyllyssä on sekalainen kokoelma arabian-, ranskan- ja englanninkielistä kirjallisuutta: synnytysopas, Colin Powellin muistelmat ja jopa kaksi kappaletta Nelson Mandelan Long Walk to Freedom -kirjaa (toinen oli lahja).
”Myös Gandhi on yksi esikuvistani. Hän sanoi: elä yksinkertaisesti, jotta muut voivat yksinkertaisesti elää.”
Barakan kohdalla Gandhin sanat ovat karu todellisuus – hän menetti pommituksissa lähes kaiken omaisuutensa. Mutta Baraka ei ole katkera tai lamaantunut, päinvastoin. Hänen puheessaan kuuluu menetyksen raskas paino, mutta aina kun hän alkaa puhua avaruudesta, silmiin syttyy valo. Poikamainen innostus saa vallan.
”Osa taisteluani on tuoda fysiikka ja avaruus Gazaan, erityisesti lapsille,” mies selittää ja katsoo ulos ikkunasta.
Ilta hämärtää – tänään taivaalla pitäisi näkyä Saturnus.