Kallion kundin katoava paratiisi

Rongin saari on säilynyt syrjässä travellereilta.

PETRI KOSONEN

DSC01831_nettiin-reppupassi.jpgItäisellä Siaminlahdella, missä Thaimaan, Kambodïan ja Vietnamin rajat lähes kohtaavat, siintää Kambodïan suurimpiin saariin kuuluva Koh Rong. Sitä ei pidä sekoittaa naapurissa olevaan, sukeltajien suosimaan Koh Rong Saloemiin.

Lumivalkoisten hiekkarantojen reunustaman, vielä suurimmalta osalta läpitunkemattoman viidakon peitossa oleva Rongin saari on säilynyt syrjässä niin turismin valtaväylältä, kuin ”lonelyplanet-kansaltakin”.

Saaren nykyisin ainoaa toimivaa majoitusliikettä isännöi Joneksena tunnettu Jouni Niemi, värikäs persoona Helsingin Kalliosta. ”Ei täydenkuunjuhlia, seksiturismia tai kukkoja”, mainostetaan Broken Heart Guest Housen nettisivuilla. Täydellinen piilopaikka rauhaa etsivälle? 

Ehkä, ellei odota liikaa luksusta.

Kambodïassa ulkomaalainen ei voi omistaa maata. Yksi keino kiertää lakia on perustaa maanomistusyhtiö kahden paikallisen kumppanin kanssa. Nämä omistavat juuri yli puolet osakkeista, mutta ulkomaalainen yhtiökumppani on suurin yksittäinen omistaja. Hänellä on myös suurin määräysvalta.

Toinen yleinen tapa kiertää maanomistuslaki on vuokrata palsta 99 vuodeksi.

Joneksen hallitsemalle saaren lounaiselle rantakaistaleelle, länsimaalaisten Snowdrift Bayksi ristimän rannan eteläpäähän on viiden talven aikana kehittynyt pieni suomalainen yhteisö saunoineen. Kourallinen maailmanmatkaajia on ostanut tontin omaa majaa varten ja joku ehtinyt rakennuttaakin sellaisen. Vaikka lomaosakekauppa on sisäpiirille kirosana, yhtäläisyyksiä siihen löytyy.

Monet ”sijoittajista” pitäisivät mieluummin piilopaikkansa omana tietonaan. Mutta kuten kaikissa paratiiseissa, täälläkin kiemurtelee käärmeitä.

”Indokiinan Rivieraa” hallitsee kaksi suuryritystä, joilla molemmilla on läheiset suhteet maan pääministeriin Hun Seniin. Ne havittelevat myös Koh Rongia.

Sokha-hotelliketju, joka kerää Angkor Wat -temppelialueen pääsylipputulot ja omistaa kokonaisia rantoja Sihanoukvillessä, valloittaa myös saaristoa. Ja mikä pahempaa, maan suurimman matkapuhelinoperaattorin omistajan Royal Groupin johtaja ilmoitti kaavoittaneensa koko Rongin saaren ja on selvittänyt, minne sijoittaa 1,4 miljardin euron luksuslomakohde kasinoineen ja golfkenttineen.

”Sihanoukvillen Occheuteal Beachilta häädettiin jo muita ulkomaalaisia yrittäjiä. Poliisi antoi heille 72 tuntia aikaa häipyä ennen puskutraktoreiden tuloa”, -Jones kertoo.

Vaikka maakaupoista olisi- paikallistasolla tehdyt paperit, ne eivät yrityslakimiesten mukaan merkitse mitään. Ainoastaan Kambodïan pääkaupungissa Phnom Penhissä rekisteröidyt paperit pätevät. Muut yrittäjät ovat vain luvattomia maanvaltaajia.

Luksusresortti nousisi mitä ilmeisemmin juuri auringonlaskun puoleiselle pitkälle hiekkarannalle, samalle, millä Joneskin toteuttaa unelmaansa. Selvää on myös, etteivät uudet isännät haluaisi naapuriinsa mahdollisesti heinää pössytteleviä reppureissaajia.

”Melko toivoton taistelu, kun vastassa on koko maan poliittinen kerma pääministeriä myöten”, -Jones sanoo.

Joneksella on kuitenkin pieniä mutta sitkeitä liittolaisia. Lumen lailla natisevassa valkoisessa hiekassa viihtyvät lähes näkymättömän pienet hietakärpäset voivat muuttaa rannalla oleilun kiirastuleksi.

”Turistit eivät siis voisikaan makailla paratiisirannalla – ja sen vuoksihan saarelle tullaan”, selventää aikaisemmin kolme talvea Joneksen mailla ollutta Rock’n’ Roll Suicide Baria pitänyt helsinkiläismuusikko Marco Kosonen.

Paikallisen median hehkutuksesta huolimatta Koh Rongille ei ollut vielä menneenä talvena ilmestynyt maansiirtokoneita rakentelemaan lentokenttää. Saaren valtaväyliä ovat vesipuhvelien tallaamat polut, ja tropiikin yön hiljaisuuden rikkoo vain kaskaiden siritys ja aaltojen humina.

Julkaistu Maailman Kuvalehti Kumppanissa 9/2010.

Muut Maailman Kuvalehden linkit

 

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!