Köh köh.

Siitepölyt tulivat tänä vuonna yllättävän aikaisin, ja Anna Puuta yskittää. Se on harmi, sillä vielä tämä viikko äänitetään Annan uutta levyä.

Mutta muuten fiilis on hyvä. Kirkas kevätaurinko paistaa Helsingin Pursimiehenkadun studiotilojen ikkunoista.

Sahara-albumi ilmestyy toukokuun lopulla, ja silloin Anna Puu nousee myös Maailma kylässä -festivaalin päälavalle.

Keikalla kuullaan siis uunituoreita biisejä. Se on vähintäänkin kiinnostavaa, sillä Anna Puun ensimmäinen albumi oli Suomen oloissa menestys. Siitä pitivät kutakuinkin kaikki.

Annalle itselleen keikka on erityisen mieleinen.

”Maailma kylässä on yksi ihanimmista Helsinki-tapahtumista”, hän kehuu.

Ainakin silloin, kun aurinko paistaa.

Anna muistelee festivaalia, jolloin hän oli harjoittelijana Finnwatch-järjestössä ja osallistui sen edustajana myös jalkapallo-otteluun. Kura lensi.

Ahaa, Anna Puulla on siis järjestötaustaa. Tai ainakin voisi olla, ellei Idols-kisa olisi tullut väliin.

Hän ehti valmistua kauppatieteiden maisteriksi juuri ennen Idols-syksyä, ja kauppakorkeakoulussa hän oli jo päättänyt suuntautua järjestötyöhön.

”Olin yksi kauppiksen harvoista viherpiipertäjistä.”

Annan opinnäytteet käsittelivät ympäristönsuojelua.

A ja O

Järjestöura sai sitten jäädä.

Kakkossija Idols-kisassa ei varsinaisesti takaa juuri mitään, mutta Anna Puu eli Puustjärvi yllätti ja julkaisi erinomaisen debyyttialbumin.

Onnistuneen levyn jälkeen hänellä on kanttia puhua musiikin merkityksestä.

”Musiikki on kaiken a ja o. Ellei se ole hyvää, artisti ei pötki pitkälle.”

Anna Puu vaikuttaa ihmeen kypsältä muusikolta, kun ottaa huomioon, miten vähän aikaa hän on ehtinyt olla alalla.

Yksi kypsyyden merkki lienee sekin, että hän on ehtinyt miettiä suhdetta julkisuuteen. Hän on järkeillyt niin, että kannattaa kertoa jotakin, esimerkiksi se, että on naimisissa.

”Se poistaa sellaista – yliuteliaisuutta”, hän uskoo.

Uran alussa on myös hyvä miettiä, minkä asioiden puolelle tai mitä vastaan voi julkisesti asettua.

”Hyväntekeväisyyskeikkoja olisi vaikka kuinka, mutta niitä pitää miettiä. Ollaan mukana niissä, jotka ovat mulle tärkeitä.”

”Sellaisiin en mene mukaan, joissa pyydetään kohtuuttomia. En halua, että nimeäni käytetään mainostarkoituksessa.”

Metsäkummi Puu

On myös asioita, joille Anna Puu haluaa antaa huomiota nimellään. Hän on esimerkiksi Suomen Luonnonsuojeluliiton metsäkummi.

Metsäkummi Anna Puu. Kuulostaa hauskalta. Se myös istuu hänen ympäristönsuojeluajatteluunsa.

Kaikessa on kuitenkin myös ristiriidan vaara. Tuore metsäkummi joutui harkitsemaan, voiko hän esiintyä kesällä Seinäjoen kiihdytysajoissa.

”Piti miettiä, mikä painoi vaakakupissa, enkä mä sitten lopulta kieltäytynyt.”

”Näitä ristiriitoja tulee pakostakin. Pitää olla tarkkana, ettei tule pyllistäneeksi jonnekin suuntaan.”

Anna Puu tuntee vastuuta nuorimmista faneistaan eli lapsista. Pienet tytöt käyvät kiivasta keskustelua, kuka on paras: Anna Puu, Anna Abreu vai kenties Chisu.

”Juuri lasten takia on tärkeää, mikä artistin taustalla vaikuttaa. On hykerryttävää ajatella, että joku pikkutyttö vaatii vanhemmilta kierrätystä siksi, että mä olen jossain puhunut siitä.”

Anna Puu on nimittäin omien sanojensa mukaan kierrätysnatsi.

Hän ei tunnu pitävän sanasta imago.

”Imagoa ei voi rakentaa, ellei se tule artistista itsestään. Sen pitää olla perusluonteessa. Muuthan sen markkinoinnin tietysti tekevät, mutta suomalaiset ovat aika allergisia kaikelle päälle liimatulle”, Anna Puu sanoo ja on varmasti oikeassa.

”Olen tehnyt mitä olen halunnut ja olen osannut ilmaista tahtoni.”

Tämä on pätenyt myös levyntekoon. Anna Puu ei tee itse biisejään, mutta hän on vahvasti mukana niiden tekemisessä.

Hän uskoo, että imagon ohella musiikinkin pitää tulla artistin persoonasta. ”Kaikki on yhtä isoa könttää.”

Anna Puun debyyttialbumi syntyi hyvällä tiimillä, joka jatkaa myös toisella levyllä. Tuottajavastuu on jaettu Lasse Kurjen ja Jukka Immosen kesken. Eräänlaisena sydämenä tiimissä toimii Egotripin Knipi.

oma maailmankartta

Miltä näyttää Anna Puun maailmankartta? Hän on asunut perheensä kanssa Kanadassa ja sittemmin pari vuotta Chilessä. ”Jonkin verran olen reissannut ja asuin puoli vuotta Espanjassa.”

Entä missä ovat suosikkipaikat? ”Etelä-Amerikka on läheinen, mutta tykkään myös Euroopasta. Pienellä alueella on niin paljon erilaisia maita ja ihmisiä.”

Maailma kylässä -festivaali liputtaa monikulttuurisen Helsingin puolesta. Millaisena Anna Puu näkee monikulttuurisen kotimaansa?

Nyt pitää harkita. Tämä on niitä asioita, joista Anna Puu ei halua sanoa mitään ehdotonta, koska ei ole kunnolla tutkinut asiaa.

Hän kertoo vähän omista kokemuksistaan. Anna Puustjärvi on kotoisin pikkukaupungista, Outokummusta. Siellä oli hänen nuoruudessaan paljon rasisteja, on varmaan vieläkin.

”Siellä oli esimerkiksi turkkilainen ravintola, jonka ikkunat pantiin paskaksi joka viikko. Lopulta ravintoloitsija joutui muuttamaan muualle.”

”Monikulttuurisuus tuo uusia tilanteita. Mitä pelokkaampia olemme, sitä enemmän se ruokkii maahanmuuttajien ulkopuolisuuden tunnetta.”

Entä jos monikulttuurisuutta ajattelee myönteisemmältä kannalta? ”Suomessa on vilkas järjestötoiminta, joka tuo väriä kaupunkikuvaan. Mutta aina sitä pitää vähän kaivaa koloistaan.”

Kosketus sanoihin

Anna Puu ei haikaile ulkomaille, ainakaan vielä. Siksi hän voi myös laulaa rauhassa laulunsa suomeksi, koska se tuntuu paremmalta. ”Suomenkielisiin sanoihin saa erilaisen kosketuksen.”

Hänen oma lempimusiikkinsa on kuitenkin useimmiten englanninkielistä. Fiiliksistä tai vuodenajoista riippuen se on rockia, poppia, joskus maailmanmusiikkia.

”Tällaisena aurinkoisena päivänä se voisi olla vaikka funkia tai soulia.”

Mutta juuri nyt Anna Puu ei ehdi kuunnella muiden musiikkia, sillä studio kutsuu.