Lomailen Pohjois-Australiassa, jossa hostellimme vastaanottovirkailija esittelee Cairnsin kaupungin karttaa. ”Rantatie on mukava, paitsi illalla, silloin en kävelisi siellä, ainakaan yksin.” Ja sitten hän lisää: ”Siellä on paljon aboriginaaleja.”

Australian alkuperäiskansa, joita on kutsuttu aboriginaaleiksi, muodostavat alle pari prosenttia maan väestöstä. Määräänsä nähden heistä tuntuu olevan moninkertaisesti haittaa. Monilla heistä, kuten surullisen monilla muillakin alkuperäiskansoilla, alkoholi on korvannut perinteisen elämäntavan.

En vastannut virkailijalle mitään. Olisi tietysti pitänyt, varsinkin, kun hän oli saksalainen ja varmaankin oppinut varoituksen paikalliselta pomoltaan ja toisti sen enempiä ajattelematta. Myöhemmin tietysti mietin monta vastausta. Kuten vaikka: ”No hyvä tietää! En siis hermostu turhaan, jos joku valkoinen uhkaa puukolla.”

Pohdin, varoittaako jossain suomalaishotellissa vastaanottovirkailija matkailijoita mustalaisista. Suomen romaneihin – puhumattakaan Itä-Euroopasta tulleisiin – kohdistuu paljon stereotypioita. Hekin ovat pieni vähemmistö ja vaatetuksen vuoksi usein helposti tunnistettavissa.

Seuratessani paikallisessa ostoskeskuksessa sinne kokoontunutta alkuperäisaustralialaisryhmää tajusin, että he vaikuttivat varsin tutuilta. Suomessakin juopotteluryhmiä näkee usein.

Brittiläinen antropologi Edward Dutton nosti Suomessa kohun viime syksynä, kun hän julkaisi kirjansa, jossa väitettiin, että Suomi on laimennettu Grönlanti. Duttonin mukaan grönlantilaisille ja suomalaisille on yhteistä muun muassa runsas alkoholin käyttö sekä korkeat itsemurhaluvut.

Duttonin mielestä molemmilla kansoilla on ollut vaikeuksia mukautua moderniin elämään. Vaikka en ole kirjailijan kanssa monestakaan asiasta samaa mieltä, tämä väite kiinnostaa minua.

Suomessa muutos on tapahtunut valtavaa vauhtia. Noin yhdessä sukupolvessa köyhästä agraariyhteiskunnasta tuli moderni teollisuus- ja hyvinvointivaltio.

Alkuperäisaustralialaisille ja monille muille alkuperäiskansoille muutos on puolestaan ollut järkyttävän väkivaltainen. Vuonna 2008 Australian hallitus pyysi anteeksi ”varastetulta sukupolvelta” alkuperäisaustralialaisia, jotka Australian valtio oli vienyt lapsena perheistään vuosina 1869–1969.

Suomessakin yhteiskunnallisessa muutoksessa on ollut hyvin väkivaltainen ajanjakso: viime sodat. Ja jos mennään vähän kauemmas taaksepäin, valloittajat ovat jyllänneet täällä pitkään.

Alkuperäiskansat ovat juttuaiheena lukijoidemme kestosuosikki. Usein alkuperäisasukkaiden ympärille rakentuu vahva tarina hyvästä ja pahasta, varsinkin, kun intressit kolahtavat isojen yritysten intressejä vastaan. Tuntuu hyvältä samastua ihmisiin, jotka puolustavat kotiaan ja luontoa nyky-yhteiskunnan ahneudelta.

Joskus voi silti olla hyvä tunnistaa myös historian pimeä jälki. Illalla australialaismies hoippuu minua vastaan ja väistää pehmeästi. Minäkin väistän, myös katseeni, vaistomaisesti. Olen oppinut sen kotona.