IPS — Kiinan ja Kaakkois-Aasian maiden järjestön Aseanin välinen vapaakauppasopimus Cafta tuli voimaan vuoden alusta. Maailman suurimmalla vapaakauppa-alueella elää 1,7 miljardia kuluttajaa. Sen yhteen laskettu bruttokansantuote on noin 4,33 biljoonaa euroa ja kauppavaihto liki biljoona euroa.
Kiina ja kuusi Asean-maata – Brunei, Indonesia, Malesia, Filippiinit, Singapore ja Thaimaa – voivat nyt käydä tullitonta kauppaa yli 7 000 tuotteella. Vietnam, Laos, Kambodña ja Myanmar purkavat tullit vuoteen 2015 mennessä.
Varsinkin Pekingissä on toitotettu, miten edullinen Cafta on molemmille osapuolille, Kiinalle ja Kaakkois-Aasialle. Myös Filippiinien presidentti Gloria Arroyo näkee Caftan haastavan Yhdysvallat ja Euroopan unionin. Todellisuudessa Caftasta hyötynee pääasiassa Kiina.
Äkkiseltään näyttää siltä, että suhteesta on etua molemmille. Vuosien 1997–98 Aasian talouskriisiä seuranneen hitaan kasvun jälkeen Kiinan kysyntä ja valtava talouskasvu siivittivät Aseanin kasvuun vuodesta 2003.
Myös nykyisessä kriisissä Asean nojaa Kiinaan, jonka bruttokansantuote kasvoi vuoden 2009 viimeisellä neljänneksellä 10,7 prosenttia vuotta aiempaan verrattuna. Kuvassa näkyy kuitenkin muutakin kuin Kiinan veturi kiskomassa Itä-Aasiaa pikavauhtia taloudelliseen nirvanaan.
Kaakkois-Aasiassa pelätään, että Kiinan alhainen palkkataso on houkutellut koti- ja ulkomaisia yrityksiä siirtämään toimintaansa alueen suhteellisesti korkeamman palkkatason maista Kiinaan.
On totta, että Kiinan juanin devalvaatio 1994 veti ulkomaisia investointeja pois Kaakkois-Aasiasta. Ilmiö voimistui vuoden 1997 kriisin jälkeen. Asean-maat saivat 1990-luvun puolivälissä 30 prosenttia kaikista aasialaisiin kehitysmaihin kohdistuneista ulkomaisista investoinneista, mutta osuus putosi 10 prosenttiin vuonna 2000. Alamäki on jatkunut, ja YK:n investointiraportti panee sen Kiinan kiristyneen kilpailun tiliin.
Mittava tavaroiden salakuljetus Kiinasta on sekoittanut lähes kaikkia Asean-talouksia. Esimerkiksi Vietnamin jalkineteollisuus on kokenut kovia, koska 70–80 prosenttia liikkeistä myy Kiinasta salakuljetettuja kenkiä.
Nyt pelätään, että Cafta vain laillistaa salakuljetuksen ja pahentaa kiinalaisen tuonnin vaikutuksia teollisuuteen ja maatalouteen Asean-maissa.
Kiinalaisen taloustieteilijän Angang Hun mukaan Kiina integroituu Caftan avulla entistä paremmin globaaliin talouteen ”maailman tavarantuotannon keskuksena”.
Kun protektionistiset mielialat kasvavat Yhdysvalloissa ja Euroopassa, Kiinaa kiinnostaa entistä enemmän Asean, johon on mennyt vain kahdeksan prosenttia sen viennistä. Hu kuvaa Kiinan strategiaa ”puoliavoimeksi”, mikä tarkoittaa vapautta viennissä ja protektionismia tuonnissa.
Caftan hyödyt Aseanille ovat vielä epäselvät. Niitä ei koidu ainakaan työvoimavaltaisesta teollisuudesta. Kiinalla on siinä lyömätön etu, kun loppumaton maalta muuttajien virta hinaa palkkoja yhä alemmas. Heidän vuosiansionsa on nyt keskimäärin 208 euroa.
Aseania ei pelasta myöskään korkea teknologia. Jopa Yhdysvallat ja Japani pelkäävät Kiinan kykyä nostaa teknologian tasoa liukkaasti samalla, kun se säilyttää etunsa työvoimavaltaisessa tuotannossa.
Hyötyykö Aseanin maatalous? Kiinalla on kosolti superkilpailukykyisiä tuotteita ja jatkojalosteita niin lauhkealla kuin puolitrooppisellakin alueella. Ja vaikka Asean olisi kilpailukykyinen joillakin teollisuuden, maatalouden ja palvelujen osa-alueilla, Kiina tuskin luopuu ”puoliavoimesta” kaupan mallistaan.
Entä raaka-aineet? Indonesialla ja Malesialla on öljyä, josta Kiinassa on pulaa. Malesialla on myös kumia ja tinaa ja Filippiineillä palmuöljyä sekä metalleja.
Toistuuko tässä kolonialistinen työnjako? Siinä Kaakkois-Aasian jalostamattomat luonnonvarat ja maataloustuotteet kuljetettiin Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin, joista Kaakkois-Aasia puolestaan osti jalostettuja tuotteita.
Caftassa Kiina päihittää Asean-naapurinsa ja valtaa markkinat. Kauppasopimus toimii todennäköisesti Aseanin etuja vastaan. Vaikka kaupan vapautumista jarrutetaan tietyin poikkeusmääräyksin, Asean on kytketty prosessiin, jossa Kiinan superkilpailukykyisiä teollisuus- ja maataloustuotteita torjuvat suojatullit vääjäämättä alenevat.
Kirjoittaja on filippiiniläinen parlamenttiedustaja ja Focus on the Global South -laitoksen tutkija.