Vihan kohteena ovat olleet kaupungissa asuvat maahanmuuttajat. Kaupunki ei ole enää entisensä, asukkaat sanovat.

Ruotsin maahanmuuttopolitiikkaa voi tunnetusti kuvailla avoimeksi. Noin puolet Malmön asukkaista on maahanmuuttajia tai heidän jälkeläisiään. Kansallisuuksia on yli 170.

Yksi Malmöhön asettunut on kamerunilaissyntyinen Njamou. Hän tervehtii tuntemattomiakin kadulla, etenkin toisia tummaihoisia. Mikä hänet on Malmöhön tuonut?

”Se onkin hyvä kysymys”, Njamou, 30, hymyilee.

Valmistuttuaan yliopistosta nuori mies lähti Tanskaan, josta hän muutti kaksi vuotta sitten Ruotsin puolelle Malmöhön.

”Täällä on huomattavasti halvempaa. Saan vaimoni kanssa 5000 kruunun (noin 500 euroa) kuukausivuokralla asunnon, jossa on kaksi makuuhuonetta, olohuone ja keittiö. Kööpenhaminassa hinta olisi moninkertainen.”

Emile-vaimo on myös kamerunilainen. Pariskunta sanoo lähteneensä kotimaastaan, koska he ovat kunnianhimoisia. Ilmainen koulutus innosti. Kuusivuotias Teddy-poika puhuu vain ruotsia. Hän aloitti syksyllä koulun, tavallisessa ruotsalaisessa koulussa.

Tilastot osoittavat, että samalla kun ulkomaalaistaustaisten väkiluku Malmössä kasvaa, on ruotsalaisten määrä vähentynyt. He muuttavat Malmöstä muualle. Muuttovirta vie maaseudulta Göteborgiin ja Tukholmaan, mutta ei Malmöhön.

”Ei heitä voi siitä syyttää”, Njamou sanoo. ”He pelkäävät, että tulevaisuudessa oikeat ruotsalaiset katoavat. He pelkäävät menettävänsä työpaikkansa, kun ulkomaalaiset tuovat tänne lisää kilpailua. He pelkäävät menettävänsä vaikutusvaltaansa, kun ulkomaalaisten osuus väestössä ja näin ollen demokraattisessa päätöksenteossa kasvaa”, hän luettelee.

Huolenaiheet ovat samat kuin paikallisväestöllä missä maassatahansa. Njamou sanoo ymmärtävänsä ruotsalaisia. Niin myös Raad, 55, joka tuli perheineen Irakista Ruotsiin 20 vuotta sitten.

”20 vuotta sitten Malmö oli eurooppalainen kaupunki. Nyt se alkaa muistuttaa liikaa Lähi-itää”, hän sanoo.

Raad katselee hymyillen, kun kauppa käy. Kaksi hänen maanmiestään seisoo kassalla. He naputtelevat kassakonetta, luukku aukeaa, rahat sisään, vaihtorahat ulos. Kiitos.

Elintarvikeliike on perheyritys, jota Raadin perhe on pitänyt 20 vuotta.

Mies kertoo sotineensa Irakissa silloin, kun maa taisteli Irania vastaan.

”Ennen Saddamin [Hussein] aikaa”, hän korostaa.

”Vaaransin henkeni isänmaan puolesta. Annoin Irakille kaikkeni, olin valmis vuodattamaan vertani”, Raad sanoo ja tekee kämmenellään viiltoliikkeen toiseen käsivarteensa. ”Mutta Irak ei antanut meille mitään”, hän harmittelee ja katsoo pitkään silmiin.

”Ruotsalainen yhteiskunta auttoi meitä alusta alkaen. Se antoi meille mahdollisuuden perustaa tämän kaupan”, hän kiittelee. ”Ruotsi välittää meistä. Irak ei välittänyt.”