Litium on metalli, jota jokaisella suomalaisella on käden ulottuvilla: suurin osa nykykännyköistä saa virtansa litium-akuista. Akkujen takia metalleista kevein, litium, kiinnostaa nyt maailmalla.

Kännykän akkuun alkalimetalleihin kuuluvaa litiumia tarvitaan vain aavistus, sähköauton akkuun jopa kymmeniä kiloja. Juuri sähköautot ovat syynä litium-innostukseen.

Litium-ioniakut alkoivat yleistyä 1990-luvulla. Litiumin sähkökemialliset ominaisuudet tekevät siitä erinomaisen akkumateriaalin. Litium-akun lataaminen on turvallista, ja yhdellä latauskerralla pötkii pitkälle.

Kukaan ei vielä varmasti tiedä, miten suurta litiumin kysyntä on tulevaisuudessa. Matkalla on kaksi jos-sanaa. Kysynnän kasvu tulee olemaan huimaa, jos sähköautot yleistyvät ja jos yleistyvien sähköautojen akut ovat litium-pohjaisia.

Jo nyt monet yritykset veikkailevat litiumin olevan tulevaisuuden halutuimpia metalleja, ja kisa hyödyntämiskelpoisista litiumesiintymistä on kovaa.

Vuosikymmen sitten vain kuusi prosenttia litiumista päätyi akkuihin, nyt jo liki neljännes. Jos nykykehitys jatkuu, kymmenen vuoden kuluttua 70–80 prosenttia kaikesta maailman litiumista päätyy akku- ja paristoteollisuuden käyttöön, arvioivat tutkijat.

Bolivia pitää litiuminsa itse

Mutta mistä maailma saa kaiken janoamansa litiumin?
Jo kahta eri maata on ehditty tituleerata ”litiumin Saudi-Arabiaksi”.

Toinen niistä on Afganistan. Yhdysvaltain puolustusministeriö uutisoi viime kesänä, että Afganistanista on löydetty valtavat litiumvarannot.

Löytöjen suuruudesta ollaan yhtä mieltä, uutuudesta ei. Kriitikot ovat muistuttaneet, että litiumin olemassaolo oli selvillä jo aiemminkin. Afganistanin mittavia litiumvarantoja tuskin päästään hyödyntämään ennen, kuin maa rauhoittuu.

Suurin osa maailman litiumista onkin nykyään peräisin Chilestä. Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskuksen USGS:n mukaan Chile tuotti niin viime kuin toissa vuonnakin yli 40 prosenttia kaikesta maailman litiumista.

Se toinen ”litiumin Saudi-Arabioista” ei kuitenkaan ole Chile, vaan sen naapuri Bolivia. Maailman suurimmat tunnetut litiumesiintymät piileskelevät eteläbolivialaisen Salar de Uyuni -suola-aavikon uumenissa. Ne ovat yhä pääosin hyödyntämättä.

Bolivian litiumille on riittänyt kosijoita eri puolilta maailmaa. Matkassa on kuitenkin kaksi muttaa: luonto ja presidentti Evo Morales.

”Litium on kuin kaunis nainen, erittäin tavoiteltu etenkin Boliviassa”, presidentti Morales sanoi syyskuussa Big Think -sivuston videohaastattelussa. ”Meidän politiikkamme on selvä: valtio hyödyntää tämän luonnonresurssin ja sen tarjoaman lisäarvon. Mutta jos valtiolla ei ole mahdollisuuksia sijoittaa litiumiin, se etsii siihen kumppaneita – ei litiumin omistajia.”

Moralesin mukaan parhaat kumppanit olisivat valtionyrityksiä, mutta jos niitä ei löydy, myös yksityiset yritykset voivat tulla kysymykseen.

”Toivotamme yksityiset sijoitukset tervetulleiksi, mutta hankkeen tulokset hyödyttävät ensisijaiseti Bolivian kansaa. Tietenkin sijoittajilla on oikeus pääomaansa ja voittoonsa”, Morales jatkoi.

Valtio-omisteinen Comibol-yritys onkin rakentanut suola-aavikon laitamille ensimmäistä Bolivian litiumia suuressa mittakaavassa hyödyntävää laitosta. Sen toimintaa käynnisteltiin lokakuussa. Kaivosministeri Jose Pimentelin mukaan ensimmäisten litium-tuotteiden pitäisi olla valmiina tammi-helmikuussa.

Vaikka Bolivia vakuuttelee pitävänsä litiuminsa omassa hallinnassaan, sen litiumin hyödyntämisestä ovat kiinnostuneet yritykset eri puolilla maailmaa. Myös Suomessa. Presidentti Moralesin toukokuisen Suomen-vierailun jälkeen Boliviaan suuntasikin suomalaisia korkean teknologian yrityksiä selvittämään yhteistyömahdollisuuksia.

Euroopan ensimmäinen kaivos suomeen

Litium-into näkyy Suomenkin maaperällä. Euroopan ensimmäistä litiumkaivosta viritellään Keski-Pohjanmaalle. Norjalaisomistukseen siirtyneen kaivoshankkeen piti alun perin aloitta tuotantonsa jo tänä vuonna, mutta nyt aloitusajaksi lupaillaan vuotta 2013.

Geologian tutkimuskeskuksen mukaan Pohjanmaalta löytyykin koko EU-alueen potentiaalisin litiumvaranto. Litiumia uskotaan löytyvän myös muualta Suomesta.

Litium on kaivosyhtiöille samanlaista arpapeliä kuin muukin kaivostoiminta. Se, kannattaako jonkin tietyn löydöksen hyödyntäminen, on monen tekijän summa. Siihen vaikuttavat niin löydöksen mineraalipitoisuus, laatu, sijainti, infrastruktuuri kuin muutokset maailmanmarkkinahinnoissa.

EU:n raaka-ainealoitteessa litium on luokiteltu kolmanneksi tärkeimpään, merkittävien metallien luokkaan.

Vielä nyt litiumista ei kuitenkaan ole pulaa. Päinvastoin: litiumia tuotettiin viime vuonna niin paljon, että maailman suurin tuottaja, chileläinen SQM alensi litiumista pyytämäänsä hintaa viidenneksellä.

Vaikka litiumin hinta on noussut huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana, se on suhteellisen edullinen metalli – vielä.