Italian pääministeri Silvio Berlusconi kuvasi äskettäin presidentiksi valittua Barack Obamaa ”ruskettuneeksi, hyvännäköiseksi nuoreksi mieheksi”. Tämä hivenen epäsovinnainen maailmanjohtajan kehu saa pohtimaan ihonväriin ja -sävyyn liittyvää pakkomiellettä. Miksi maailma on yhä niin sen vallassa?
Helsingissä olen huomannut muutamien afrikkalaisten ja aasialaisten naisten muuttavan ihonsävyään aivan kuin se olisi osa integroitumisprosessia. ”Opi kieli, ymmärrä Kelaa ja tee itsestäsi niin valkoinen kuin mahdollista.”
Viralliset ohjeet maahanmuuttajille eivät sentään sisällä viimeistä ohjetta, eikä jokainen värillinen maahanmuuttaja lankea tähän harhapäätelmään. Purkkirivien täyttämistä hyllyistä Helsingin Hakaniemen etnisissä kaupoissa on kuitenkin helppo päätellä, että ihonvaalennusbisneksellä menee hyvin. En ole koskaan nähnyt niin monia erilaisia ihonvärituotteita.
Helsinkiläisessä kampaamossa afrikkalaisen naisen hymy leviää korvasta toiseen, kun hän kuulee, ettei näytä enää afrikkalaiselta. Muut naiset kiirehtivät hänen luokseen saadakseen taikatempun aikaansaaneen valkaisuvoiteen nimen. Nainen jakaa kauneusvinkkejään anteliaasti.
Kampaamon naisten vastaukset kysymyksiini voisi tiivistää näin: vaaleaihoisilla ihmisillä on jatkuva etulyöntiasema tummempi-ihoisiin nähden. Väriin perustuvan syrjinnän ja rasismin leikkauspiste synnyttää tietenkin paineen sopeutua varsin valkoiseen suomalaisyhteiskuntaan. Samalla kun monet suomalaiset pyrkivät tummentamaan ihoaan, jotkut maahanmuuttajat kokevat helpottavansa elämäänsä Suomessa vaalentamalla omaansa.
Värikoodauksella on pitkä ja ruma historia. Siirtomaavallan aikana ihosävyjä käytettiin taktiikkana paikallisten väestöjen jakamiseen ja hallintaan sekä rasististen hierarkioiden luomiseen. Nykyiset kauneuden määritelmät eivät edelleenkään sisällä tummaa ihoa. ”Kauniit” ihmiset lehtien sivuilla, mainoksissa, televisio-ohjelmissa ja elokuvissa ovat enimmäkseen vaaleaihoisia. Tämä antaa vahvan viestin siitä, että tummempi iho ei ole esteettisesti vetoava. Vaaleus on viehättävää.
Tummasta ihonväristä on tullut sairauden kaltainen. Sitä pitää ”lääkitä”, siitäkin huolimatta, että jotkut ihonvärituotteet voivat aiheuttaa ihosyöpää. Itsensä valkaisu on myös aika raju tapa saada hyväksyntää psykologisessa mielessä.
Oikea sairaus piilee rakenteissa, jotka saavat ihmiset inhoamaan itseään. Entä hoito? Lisää itsekunnioitusta, ihan ensimmäiseksi. Tarvitaan myös enemmän yritystä saada ihmiset pohtimaan näkemyksiään muista ja itsestään, kulttuuristaan ja identiteetistään – tavalla, jota ihonväri ei määrittele.
Kirjoittaja on kustannustoimittaja ja aktivisti.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 4/2009