Maailman levyt

Matti Ripatti esittelee musiikkia Suomesta, Portugalista ja Venäjältä.

Nefes: Hatira – Keepsake

Global Music Centre

Suomalais-monikansallisen Nefes -yhtyeen nimi tarkoittaa hengitystä. Nefes hengittää turkkilaisen perinnemusiikin tahtiin. Ehkä pitäisi pikemmin puhua musiikeista, niin laaja skaala kahdeksanhenkisellä yhtyeellä on. Sointi on silti kautta levyn yhtenäinen ja uskottava – näin on pakko sanoa, kun kyseessä ei kuitenkaan ole puhdas turkkilaisbändi. Omaperäisenä yksityiskohtana korvaan pistää alttonokkahuilu, tähän musiikkiin tavanomaisemmin kuuluvien ney-huilun (Kai Olander), klarinetin (John Millar), ud-luutun (Pekka Nylund), kovasti kannelta muistuttavan kanunin (Atilla Yilmazkurtdag), darbuka-rummun (Christer Hackman) ynnä muiden eksoottisten lyömäsoitinten (Murat Ermutlu) seassa. Soitinten hallinta on kiitettävää ja lopullisen silauksen uskottavuudelle luovat laulajat Özen Erdinç ja Yonca Ermutlu. Mukana on lisäksi sittemmin edesmennyt viulisti Anna Bari. Myös yhtyeen perustaja Yilmazkurtdag on jo jättänyt Nefesin.

Sara Tavares: Alive in Lisboa

World Connection

Portugalissa vuonna 1978 toisen polven kapverdeläissiirtolaisten lapseksi syntynyt laulaja, kitaristi ja lauluntekijä Sara Tavares saavutti jo teini-ikäisenä kansallista kuuluisuutta voitettuaan parikin laulukilpailua. Taiteilijana hän alkoi löytää ominta ääntään vasta muutama vuosi sitten. Kehitys on kiintoisasti kuultavissa tässä konsertti-dvd:n ja kahden aiemmin julkaistun cd:n paketissa. Tavaresin lauluissa Kap Verden ja läntisen Afrikan musiikkityylit yhdistyvät omaperäisen kauniisti eurooppalaisiin ja latinalaisamerikkalaisiin vaikutteisiin. Vuonna 1999 vain Portugalissa julkaistulla Mi Ma Bô -albumilla sekoitus on vielä turhan paljon radiopoppiin painottunut, mutta vuoden 2006 Balancê on jo toista maata, ja dvd vielä vahvemmin. Erittäin ilmeikkäät lyömäsoittimet luovat hienostuneesti sykähtelevän pohjan pehmeästi iskeville kitaroille ja Tavaresin kirkkaalle äänelle. Konsertti on vakuuttava, mutta koko paketin ehkä hienoin esitys löytyy dvd:n ext­roista: duetto nuoren fado-laulajan Ana Mouran kanssa.

Huun-Huur-Tu feat. Sainkho: Mother Earth! Father Sky!

Jaro

Jos musiikkiperinne lakkaa uudistumasta, se kuolee. Länsimaiselle yleisölle niin sanottujen alkuperäiskansojen luovat muusikot muodostavatkin ongelman, jos kavahdetaan muutosta länsimaisena kulttuuritartuntana. Mutta ovat perinteen uudistajat vähän vieraita omissakin maissaan, vaikkapa tämä Venäjän Tuvan autonomisesta tasavallasta kotoisin oleva yhtye, joka tunnetaan epäilemättä paremmin ulkomailla kuin kotikonnuillaan. Tuvalainen kurkkulaulu on ollut yksilötaidetta, joten jo pelkkä yhtyeeksi yhdistyminen tuo musiikkiin jotain olennaisesti uutta. Akustisten soittimien rinnalle tuotu kitara ja studiotekniikan mahdollisuuksien hyödyntäminen ovat sitten vain viimeisiä nauloja varsinaisen kansanmusiikin arkkuun. Se, että musiikki samalla muuttuu helpommin kulttuurillisten muurien yli kommunikoivaksi, lienee pikemmin onnekasta sattumaa kuin laskelmoinnin tulosta. Vierailevana tähtenä on toinen kapinallinen, laulaja Sainkho Namtchylak. Kurkkulaulu kun on perinteisesti ollut miesten yksinoikeus.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 2/2009

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!