Maantiepoliisi pysäyttää auton ja kysyy, mistä olemme tulossa.

”Luanshyasta”, kuski vastaa.

”Ah, siinäpä vasta pieni kaupunki, jolla on suuret ongelmat”, poliisi hymähtää ja viittoo jatkamaan matkaa.

Sambian kuparivyöhykkeellä sijaitsevan kaivoskaupungin 25 000 asukasta saivat viime jouluna ikävän joululahjan: Sveitsiläinen kaivosyhtiö Enya Holdings päätti panna haalarit naulaan viiden vuoden louhinnan jälkeen. Melkein 3 000 työntekijää sai lähteä.

Paitsi että harvalla oli, minne lähteä. Kaikki kansainväliset kaivosyhtiöt supistivat toimintaansa. Kuparitonnin hinta painui vuodenvaihteessa 3 000 dollarin tuntumaan huideltuaan toukokuussa 2008 vielä 8 000 dollarissa.

Puoli vuotta sulkemispäätöksen jälkeen, elokuussa 2009, Luanshyassa rugbykentän katsomo on täynnä nuoria miehiä. He tivaavat kentällä seisovalta työministeriön edustajalta Simon Kachimbalta, miksei töitä edelleenkään ole, vaikka kaivokselle löytyi uusi omistaja. Heidän mielestään uusi omistaja työllistää valikoivasti ja jättää nuoret odottamaan.

”On oltava kärsivällinen”, Kachimba vastaa ja aloittaa kansallislaulun keskustelutilaisuuden päätteeksi.

Miehet nousevat, eivät laulaakseen vaan mennäkseen kotiin. Heillä ei ole nyt mitään syytä olla ylpeitä isänmaastaan.

”Kiinalaiset näyttävät olevan tosissaan”

Kaivostyöntekijöiden ammattiliiton paikallisjohtaja Stanslas Mwimbe vakuuttaa tilaisuuden jälkeen, että toivoa on.

Sveitsiläisyhtiön tilalle on tullut kiinalainen valtio-omisteinen kaivosyhtiö, joka on kutsunut osan miehistä takaisin töihin. Kolmestatuhannesta työntekijästä kolmannes on kutsuttu takaisin, ja yhteensä uusi omistaja on luvannut palkata 4 000 työntekijää, kunhan tuotanto saadaan joulukuussa vauhtiin.

”Kiinalaiset näyttävät olevan tosissaan. Kaikki on aloitettava alusta, koneet ja laitteet on uusittava, ja he tekevät sen. Uskon, että he aikovat pysyä täällä pitkään”, kaivostyöntekijä Edward Mulenga sanoo.

”Heillä ei ole kiire tehdä rahaa. Aiemmat investoijat lähtivät, kun hinta painui tarpeeksi alas”, kaksi viikkoa sitten työnsä takaisin saanut Mulenga jatkaa.

Uusi omistaja Non-ferrous Corporation Africa (NFCA) on ilmoittanut käyttävänsä 400 miljoonaa dollaria kaivosten infrastruktuurin päivittämiseen. Sellaista liiketoimintaa Luanshyassa ei ole nähty aikoihin. Työntekijät kertovat, että osa koneista on 1960-luvulta.

”Enyan mottona oli käyttää vähän rahaa ja tuottaa yhä enemmän kuparia. Se oli rankkaa työntekijöille, koska ei voi tuottaa enemmän, jos työvälineet ovat vanhoja”, Rex Mwiinga toteaa. Mwiinga on työskennellyt kuparikaivoksessa 1970-luvulta lähtien. Hänet on jo kutsuttu töihin, toisin kuin monet nuoremmat kaivosmiehet.

Kaivos on kaupungin ainoa tulonlähde, ja yhden kaivostyöntekijän varassa elää keskimäärin kahdeksanhenkinen talous. Luanshyassa työskentelivät ennen alasajoa maan huonoiten palkatut kaivostyöntekijät.

Kaivosmiesten lähiön hiljaisella kadulla kotia kohti kiiruhtaa mies, joka on vasta kutsuttu takaisin töihin. Hän ei halua nimeään julkisuuteen, koska pelkää kriittisen mielipiteensä vievän työn.

”Minun sielussani ei ole nyt iloa”, hän aloittaa.

Entisen omistajan maksama irtisanomispaketti kului kokonaisuudessaan perheen ottaman lainan lyhennyksiin. Nyt mies myy kanoja elättääkseen perheensä.

”Asiat eivät ole vielä muuttuneet paremmaksi. Uudesta omistajasta en osaa sanoa mitään, koska aloitan työt vasta ensi maanantaina”, 25 vuotta kaivostyötä tehnyt mies kertoo.

Hän muistuttaa, että työtä tehdään ainakin aluksi vanhoin ehdoin, eikä 1,2 miljoonan kwachan palkka riitä perheen elättämiseen.

Raha ei liiku torilla

Työttömyys näkyy erityisen hyvin kaivosmiesten suosimalla torilla. Tunnelma on alakuloinen, sillä kaivoksen sulkemisen jälkeen asiakkaiden määrä on romahtanut.

Ruokaöljy vaihtaa omistajaa pienissä muovipusseissa. Vihanneksia ja papuja vaihdetaan käytettyihin vaatteisiin.

”Kaivosyhtiöt eivät enää maksa kaivosmiesten lasten koulutusta kuten ennen. Vaikka lapsi saisi hyvät arvosanat, hänen pitäisi maksaa kolme miljoonaa yliopisto-opinnoista. Sitä rahaa meillä ei ole”, papuja myyvä Eness Musonda toteaa.

Kiinaa epäillään kolonialismista ja vastuuttomasta kehitysavun jakamisesta, mutta luanshyalaisille kuva on erilainen. Uuteen omistajaan kohdistuvista epäilyistä huolimatta jokainen toivoo, että työt kaivoksessa pääsisivät nopeasti vauhtiin.

Kiinalaisilla on varaa investoida silloinkin, kun länsimaiset yhtiöt perääntyvät vähin äänin.

Hallitusta lähellä oleva Times of Zambia -lehti kertoo, että uusi omistaja aikoo laajentaa kuparintuotantoa ottamalla käyttöön uuden avolouhoksen. Lisäksi yhtiö on luvannut jatkaa työntekijöiden lasten opintojen ja kaupungin urheiluseurojen tukemista.

”Mitä hyvänsä pelkoja meillä on heidän toimintaansa kohtaan, olemme tarpeeksi avoimia kohdataksemme ne. Ainakin toistaiseksi uudet omistajat näyttävät kunnioittavan työntekijöitään toisin kuin aiemmat investoijat,” kaivostyöntekijöiden liiton paikallisosaston puheenjohtaja Stanslas Mwimbe muistuttaa.

Kiina ja Sambia – vanhat ystävät

Viime keväänä julkaistun tutkimuksen mukaan Kiinasta on tullut kolmanneksi suurin kauppakumppani Afrikalle Yhdysvaltojen ja Ranskan jälkeen. Marraskuisessa Kiina–Afrikka-huippukokouksessa Kiinan pääministeri Wen Jiabao lupasi kymmenen miljardia dollaria lisää lainaa Afrikkan maille.

Sambia on yksi Kiinan vanhimmista afrikkalaisista ystävistä. Sambian itsenäistymisen aikaan vuonna 1964 Kiina investoi rautatiehen, joka yhdisti kuparialueen Tansanian Dar es Salamiin. Rautatieprojekti työllisti 50 000 tansanialaista ja sambialaista 1970-luvun alkupuoliskolla.

Suuri työllistäjä ei kuitenkaan halua kommunikoida paikallisten työntekijöidensä kanssa.

”Kiinalaiset eristäytyvät sambialaisista. Heillä on omat asuntolansa, eikä vuorovaikutusta ole. He teeskentelevät kielitaidotonta, kun heidän pitäisi puhua työntekijöiden tai ammattiliiton kanssa”, kertoo Austin C. Muneku, Chinese investments in Africa, a labour perspective -tutkimuksen yksi kirjoittajista.

African Labour Research Networkin julkaiseman tutkimuksen mukaan kiinalaistyönantajat syyllistyvät lukuisiin työlainsäädäntörikkomuksiin. Kuilu niiden ja muiden työnantajien välillä on kuitenkin kapenemassa kaivosalalla. Tämä johtuu tutkimuksen mukaan kaivoslaisten ammattiliiton vahvasta painostuksesta. Kiinalaisyhtiöissä kaivosalan palkat ovat olleet jopa puolta pienempiä kuin muissa yhtiöissä. Nyt palkat ovat nousseet ja työoloista neuvotellaan.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 12/2009.