Oikea käsi antaa, vasen ottaa takaisin. Tähän vertauskuvaan tiivistävät kansalaisjärjestöt Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan suurimman ongelman.

EU-päätökset osuvat usein kipeästi kehitysmaihin. Vuonna 2005 hyväksytyn ohjelman mukaan kehityspoliittiset tavoitteet tulisi kuitenkin ottaa huomioon kahdellatoista politiikan alueella, aina kaupasta turvallisuuteen ja maataloudesta tietoyhteiskuntaan. Näin pyritään edistämään johdonmukaista päätöksentekoa eli koherenssia.

Todellisuudessa toteutus ontuu usein pahasti.

”Johdonmukaisuus on hyvä periaate, mutta sen soveltamiseen tarvitaan selkeitä ohjenuoria. Toistaiseksi niitä ei ole olemassa”, sanoo Romain Philippe eurooppalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen Concord-verkostosta. Järjestö julkaisi lokakuussa raportin koherenssin täytäntöönpanosta.

”Täydellistä johdonmukaisuutta on mahdotonta saavuttaa, emmekä me sellaista vaadikaan”, Philippe sanoo. Juuri siksi olisi tärkeää, että väistämättä eteen tulevien ristiriitojen ratkaisemiseen olisi selkeät säännöt.

”Nyt emme tiedä, kuka ratkaisee ja millä perusteella, kun EU:n ja kehitysmaiden edut joutuvat törmäyskurssille.”

Niin käy varsin usein.

”Älytöntä rahan tuhlausta”

Hyvä esimerkki ovat parhaillaan käynnissä olevat neuvottelut EPA-kauppasopimuksista.

Niitä käydään EU:n ja Aasian, Karibian ja Tyynenmeren maiden (AKT) välillä.

Sopimukset vapauttavat kauppaa ja poistavat tuontisuojaa EU:n ja AKT-maiden välillä, siis kahden hyvin eriarvoisessa asemassa olevan ”kumppanin” välillä. Siinä missä AKT-maat tuottavat lähinnä raaka-aineita EU-markkinoille, EU vie ylituotantoaan ja jalostettua tavaraa AKT-maihin. Samalla se suojaa omia markkinoitaan tullien sijaan erilaisilla normeilla.

AKT-maat ovat yrittäneet neuvotella sopimukseen poikkeuksia suojellakseen omaa teollisuuttaan. Mutta neuvotteluaseet ovat vähissä, kun esimerkiksi Kamerunin ja Norsunluurannikon lähes koko banaanituotanto myydään EU:hun ja sopimuksen allekirjoittaminen on viennin jatkumisen ehto.

”Suurten linjausten vaikutuksia arvioidaan Euroopan komissiossa etukäteen. Arvio ei kuitenkaan sanele eikä sido päätöksiä. Poliittisen kriisin uhatessa linjaukset tuppaavat unohtua”, Philippe sanoo.

Esimerkiksi hän ottaa maidontuottajille vastikään tehdyt myönnytykset, jotka vahvistavat eurooppalaista ylituotantoa ja kehitysmaihin suuntautuvaa halpavientiä – ja jotka siten asettavat kehitysmaiden paikallisen maidontuotannon tukalaan tilanteeseen. Samaan aikaan EU tukee Euroopan kehitysrahaston kautta esimerkiksi Nigerin horjuvaa maitotaloutta.

”Tämähän on älytöntä rahan tuhlausta”, Philippe huomauttaa.

Kehityksen huomioon ottaminen edellyttää, että EU-politiikkaa tarkastellaan kokonaisuutena, hän muistuttaa.

”Nyt jokaista osa-aluetta tarkastellaan erikseen kehityksen vinkkelistä, vaikka esimerkiksi ympäristönmuutos vaikuttaa maatalouteen ja siirtolaisuuteen. Näitä on mahdotonta erottaa toisistaan.”

Päästövähennyksillä puljaillaan?

EU hyväksyi viime vuonna ilmastopaketin, jonka tarkoituksena on estää ilmaston lämpeneminen yli kahden asteen. Paketti asettaa maakohtaisia tavoitteita kaikille jäsenmaille. Jäsenmaat voivat kuitenkin toteuttaa jopa 70 prosenttia päästövähennyksistään rahoittamalla toimia kolmansissa maissa.

Vaarana onkin, etteivät päästöt juurikaan vähene EU:n sisällä ja että EU-maat laskevat omiin nimiinsä kehitysmaiden halvimmin toteutettavat päästövähennykset. Kehitysmaiden muita päästövähennyksiä jäsenmaat eivät kuitenkaan ole valmiita rahoittamaan, vaikka vaativat niitä kovaan ääneen kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa.

Saman ilmastopaketin mukaan 10 prosenttia liikenteen vaatimasta energiasta pitää vuonna 2020 tulla uusiutuvista energiavaroista, jollaiseksi lasketaan biopolttoaineet. Niiden raaka-aineet tuotetaan suurimmaksi osaksi kehitysmaissa.

Ne vievät viljelykelpoista maata paikallisilta pienviljelijöiltä, omavaraisen ruokatalouden kustannuksella. Esimerkiksi Mosambik tähtää siihen, että 40 prosenttia viljelyskelpoisesta maasta kasvaisi bioetanolin raaka-aineita. Investoijina ovat useimmiten länsimaiset suuryritykset.

Lopputulos saattaa hyvinkin olla se, että Euroopassa huristellaan puhtaammilla autoilla ja suomalainen Neste Oil vaurastuu malesialaisesta palmuöljystä valmistetulla biopolttoaineella, mutta mosambikilaiset maanviljelijät köyhtyvät, ilmastonmuutoksen aiheuttamat luonnonkatastrofit jatkuvat ja ajavat yhä useampia laittomiksi siirtolaisiksi.

Samaan aikaan EU uhraa kymmeniä miljoonia euroja rajapartioiden järjestämiseen Frontex-ulkorajavalvontaviraston kautta ja rahoittaa rajavartijoiden koulutusta Länsi-Afrikan maissa.

Concord ehdottaakin raportissaan, että arvioita voitaisiin tehdä myös jälkikäteen ja että negatiivisista vaikutuksista voisi valittaa.

”Nyt valitusoikeutta ei ole, olivat päätöksen vaikutukset millaiset hyvänsä. Toivomme, että sekä jäsenmaat että AKT-maat voisivat tuoda tapaukset erillisen instanssin käsiteltäviksi. Voitaisiin luoda esimerkiksi kehitysasiamiehen virka, jossa kiinnitettäisiin erityistä huomiota päätösten johdonmukaisuuteen.”

Kesällä valittuun uuteen parlamenttiin Philippe suhtautuu luottavaisin mielin.

”Parlamentin kehitysyhteistyövaliokunnalla voi olla tärkeä rooli neuvonantajana ja hälytyskellon soittajana. Toisin kuin komissio, euroedustajat ovat kansalaisten valitsemia – ja se on merkittävä asia.”

Julkaistu Kumppani-lehdessä 12/2009.