”Kirjoitan nuorisosta ja henkilökohtaisista kokemuksistani. Blogin nimikin viittaa tähän: He jotka istuvat portaissa. Se on egyptiläinen sananlasku ja tarkoittaa väliin putoamista. Yläpuolella olevat eivät näe meitä, mutta eivät myöskään alapuolella olevat”, sanoo Mohamed, 23.
Teekupposen äärelle alexandrialaiseen kahvilaan istahtanut oikeustieteen opiskelija sanoo aloittaneensa aktiivisen bloggaamisen kolmisen vuotta sitten. Nyt hän postittaa blogi-kirjoituksensa internetiin keskimäärin kerran viikossa.
Blogissaan Mohamed haluaa kertoa, miltä nuorten todellisuus Alexandriassa näyttää: työtä on vaikea löytää, korruptio on yleistä, inflaatio on nostanut hinnat pilviin. Nuorilla ei ole muuta tekemistä kuin istua päivät pitkät kahviloissa.
Tätä todellisuutta Mohamed ei lehtien palstoilta löydä.
”Isoimmat lehdet ovat tiukasti hallituksen kontrollissa. Niistä saa sen käsityksen, että kaikki on hyvin. En löydä mediasta todellisuutta, jossa ihmiset elävät.”
Samaa mieltä on myös kairolainen bloggaaja Ahmed, joka ei halua tunnistamisen pelossa kertoa sukunimeään. Hänen bloginsa on poliittisempi, mutta pohjautuu sekin henkilökohtaisiin kokemuksiin.
”Jos on ärtynyt vallitsevaan tilanteeseen – kuten moni egyptiläinen on – internet on keino ilmaista turhautumista. Netissä voi olla myös nimetön, ja se tarkoittaa aivan uutta tapaa olla totuudenmukainen. Itse bloggaan, koska toivon sen johtavan muutokseen – demokraattiseen yhteiskuntaan, jossa ei tarvitsisi pelätä sanojensa seurauksia.”
Bloggaamisen suosio kasvaa
Ahmedin ja Mohamedin kaltaisia bloggaajia on Egyptissä kymmeniätuhansia. Maan 80 miljoonasta asukkaasta viidennes käyttää internetiä säännöllisesti.
”Erityisesti uskonnon kritisoiminen on täällä tabu, josta voi saada jopa tappouhkauksia. Internetissä asioista voi puhua nimettömänä. Suosiota on saanut esimerkiksi ateistien oma nettifoorumi”, itsekin islaminuskosta ateistiksi kääntynyt Ahmed sanoo.
Hän kertoo elävänsä eräänlaista kaksoiselämää; edes hänen perheensä ei tiedä kaikesta tästä.
Bloggaajista on viime vuosina kasvanut poliittinen voima, joka uskaltaa vaatia muutosta äänekkäästi. Bloggaajat järjestävät netissä kampanjoita esimerkiksi demokratia-aktivistien vapauttamiseksi ja kutsuvat ihmisiä mielenosoituksiin Facebookin ja tekstiviestien avulla.
”Egyptissä ei ole ollut todellista oppositiota vuosikausiin. Kaikki valta on diktatorisen hallinnon käsissä. Muut puolueet pelaavat systeemin ehdoilla. Tätä taustaa vasten bloggaajat ovat rohkeaa porukkaa, koska uskaltavat haastaa vallitsevan systeemin”, kertoo kairolaisen ihmisoikeusjärjestön johtaja Moataz El Fegiery.
”Bloggaajia on paljon, ja se on heidän suurin voimansa. Viranomaiset eivät yksinkertaisesti tiedä, mitä tehdä heille”, El Fegiery sanoo.
Esimerkkinä bloggaajien toiminnasta El Fegiery mainitsee Facebookista viime vuonna alkunsa saaneen 6. huhtikuuta -liikkeen. Tuolloin bloggaajat levittivät netissä tietoa tekstiilitehtaan työntekijöiden lakosta Kairon pohjoispuolella. Useita bloggaajia pidätettiin, mutta he onnistuivat levittämään tietoa ennennäkemättömällä tavalla.
Bloggaajia pidätetään ja häiritään
Samaan aikaan Egyptin viranomaiset ovat tiukentaneet kontrolliaan. Useat ihmisoikeus-
järjestöt raportoivat säännöllisesti bloggaajien perusteettomista pidätyksistä. Ne ovat mahdollisia maassa lähes 30 vuotta voimassa olleen hätätilalain perusteella, joka sallii kenen tahansa pidättämisen ilman syytä.
”Bloggaajat ovat huonommassa asemassa kuin esimerkiksi toimittajat tai ihmisoikeusjärjestöjen edustajat – heitä kun ei suojele mikään yhdistys”, el Fegiery muistuttaa.
”He ovat myös nuoria, jotka on helppo napata kadulta. Viimeisen kahden kuukauden aikana yli kymmenen bloggaajaa on pidätetty. He vain häviävät kuukaudeksi, eikä kukaan saa heihin yhteyttä.”
Asiaan ovat kiinnittäneet huomiota myös kansainväliset toimittajajärjestöt. Toimittajat ilman rajoja -järjestö on nimennyt Egyptin yhdeksi internetin vihollisista bloggareihin kohdistuvan häirinnän vuoksi. Committee to protect journalists (CPJ) -järjestö puolestaan nimesi hiljattain Egyptin yhdeksi vaarallisimmista maista bloggaajille.
Ahmed ja Mohamed tuntevat useita pidätettyjä, mutta ovat itse saaneet blogata rauhassa.
”Kun yksi bloggaaja pidätetään, muut rummuttavat asiaa netissä ja pistävät pidätetyn kuvan sivuilleen. Kun jonkun nettisivu suljetaan, avataan uusi. Pelottomat bloggaajat ovat myös paljastaneet arkaluontoisia asioita viranomaisista; nettiin on laitettu kännykkäkameralla otettuja videoita ja kuvia esimerkiksi kidutuksista poliisiasemilla”, kertoo El Fegiery.
Bloggauksen salaisuus piileekin joukkovoimassa.
”Bloggaajia on Egyptissä kymmeniä- ellei satojatuhansia. Viranomaiset eivät pystyisi muuta tekemäänkään, mikäli haluaisivat pidättää heidät kaikki. Täällä voi blogata rauhassa niin kauan kuin vain kirjoittaa. Viranomaiset puuttuvat asiaan kuitenkin heti, kun bloggaaja siirtyy netistä todelliseen maailmaan”, Ahmed tiivistää.
Saman vahvistaa myös El Fegiery. ”Viimeisen viiden vuoden aikana sananvapaus on lisääntynyt. Toisin kuin vielä 90-luvulla, tätä nykyä ei ole enää tabu kritisoida hallitusta tai presidenttiä. Puhua voi, mutta jos haluaa saavuttaa todellisen poliittisen muutoksen toiminnan avulla – bum – turvallisuuspalvelu on vastassa.”
Bloggareiden ansio onkin El Fegieryn mukaan ollut siinä, että he ovat aktiivisesti puhuneet uudenlaisesta yhteiskunnasta.
”Egypti on täynnä muutosta haluavan opposition ääniä, mutta äänet ovat edelleen suljetussa laatikossa. Kuulemme, kuinka ihmiset hakkaavat laatikon kantta, he haluavat päästä ulos.”
Vastarinta verkossa
Iranin viimekesäisten vaalien jälkeen se viimeistään selvisi. Internet ja muu uusi teknologia ovat avanneet kansalaisille oven, jota autoritäärisesti johdettujen valtioiden turvallisuuskoneistojen on mahdotonta sulkea.
Ei silti, etteivätkö ne yrittäisi. Iranissa pääsy facebookiin, youtubeen ja moniin muihin internetin foorumeihin ja blogeihin on estetty. Syyriassa muun muassa hakusana ”Israel” googlessa tuottaa tyhjän tuloksen. Sananvapautta rajoittavissa maissa valtion on syytetty valvovan kansalaisten tekstiviestejä, puheluita, sähköpostia ja internet-käyttäytymistä, estävän valtion kannalta haitallisia sivustoja ja näin vaikeuttavan kansalaisten pääsyä tiedon lähteille.
Kansalaiset ovat kuitenkin fiksuja. Säännöt ja sensuuri ovat omiaan luomaan kekseliäitä keinoja kiertää ne. Iranissa twitter-palvelun kautta levisi maailmalle reaaliaikaista tietoa mielenosoituksista, ohi virallisten uutistoimistojen. Ulkomailla sijaitsevien netin proxy-palvelimien kautta hämätään valvontaohjelmat. Klik – ja tieto on koko maailman käytössä.
Helppoa se ei toki ole, eikä vaaratontakaan, mutta kuten Iranin tapaus osoitti, ihmiset ovat valmiita ottamaan riskin. Nämä ihmiset haluavat muuttaa asioita – ja keino siihen on internet. Kun yhä useampi ja useampi puhuu asioista niiden oikeilla nimillä, ennen pitkää jokin muuttuu. Ainakin luulisi niin. HL.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 11/2009.
Muut Kumppani-lehden linkit
- Pääkirjoitus: Sakset käteen!
- Kolumni: Mikä tekee naisen?
- Kovissa kansissa: Demokratia on rikki
- Kolumni: Miksi ydinaseista pitäisi luopua?
- Peter Kuria: Ilmasto pelastuu lapiohommilla
- Egyptin bloggaajat löysivät äänensä internetistä
- Reppu & passi: Mene kotiin, Suomi!
- Arjen sankari: Koreografi Maria Helena Pinto
- Naapurit: Aikakone ja hollantilaisten pikkuveljet
- Puhe & kupla: Säästöillä parempia uutisia?