Päivä Länsi-Afrikassa
Helinä Rautavaaran museossa esillä oleva Tunnista tuntiin – päivä kerrallaan -näyttely vie katsojan länsiafrikkalaisen naisen arkeen. Näyttelyn kuvatarina etenee aamusta iltaan, tunti kerrallaan, ja tuo esille ihmisiä Burkina Fasosta, Guineasta ja Senegalista.
Ympäristön, talouden ja arvomaailman muutokset näkyvät naisten elämässä. Toimeentulo on tiukempaa, toisaalta yhteisöllisyys antaa voimaa. Näyttelyn oheistapahtumassa 24.10. klo 13–16 on Djembe-rumpujen myyntiä ja työpajoja lapsille ja aikuisille. AV.
Tunnista tuntiin – päivä kerrallaan -näyttely Helinä Rautavaaran museosas (Näyttelykeskus WeeGee, Tapiola, Ahertajantie 5, Espoo) 10.1.2010 asti.
Eksotiikan aarreaitta
Miltäköhän kuulostaa 1860-luvulla syntyneen britin puhe? Miten linnut laulavat sademetsässä? Muun muassa näihin kysymyksiin vastaa Iso-Britannian kansalliskirjasto, joka on julkaissut internetissä mittavan ääniarkiston.
Brittiläisiä puheäänitteitä voi kuunnella eri vuosikymmeniltä, vanhimmat äänitteet ovat 1800-luvulta. Muun muassa ensimmäisen maailmansodan veteraani ja holokaustista selvinnyt juutalainen kertovat kokemuksistaan.
Musiikkiosio sisältää tyylejä kaikilta mantereilta – esimerkiksi pakistanilaista instrumentaalimusiikkia tai ugandalaisia lastenlauluja. Kiehtovia äänimaisemia voi kuunnella tropiikin metsistä tai alkuperäisväestöjen juhlaseremonioista. Arkisto esittelee myös ääniä fidziläisestä puukongista, jolla on kutsuttu miehiä puolustamaan kylää tai ilmoitettu tulipalosta. JS.
The British Libraryn ääniarkistoa voi tutkia osoitteessa sounds.bl.uk.
Sodan uhri pakenee unelmiin
Kymmenentuhatta pommia on pudonnut Libanonin sisällissodassa, mutta Bassam ja hänen lapsuudenystävänsä George, lempinimeltään De Niro, eivät alistu. Elämän pitää jatkua, pommisuojaan nuoret miehet eivät suostu.
Libanonissa syntyneen Rawi Hagen (s. 1964) palkitussa esikoisteoksessa De Niron peli sota alkaa kuitenkin erottaa ystävyksiä. Samalla kun sota ja raakuudet painostavat De Niroa osallistumaan taisteluihin, romaanin minäkertoja Bassam puolustautuu haaveilemalla elämästä toisaalla.
Bassamin ajatukset eivät pysy maan pinnalla; hän tarkkailee tapahtumia ulkopuolisena. Kertojan todellisuudessa sekoittuvat tosi ja kuvitelma, historia ja nykypäivä. Lohduttomuus tekee kyyniseksi: lopulta kukaan ei ole hyvä.
De Niron peli on väkevä kuvaus ihmismielestä, jonka raakuudet sysäävät haaveiden maailmaan. Tarina on traaginen, mutta silti teoksen tunnelma on leijailevan pehmeä – kuin uni. JS.
Rawi Hage: De Niron peli, Like 2009.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 10/2009.
Muut Kumppani-lehden linkit
- Kultakuume tuhoaa Andien jäätiköitä
- Kuukauden kirja: Musteapina ja minotauros
- Lokakuun kelpo kapine: Välipala auttaa laturia jaksamaan
- Kolumni: Vaaleuden varjopuoli
- Kulttuuripalat
- Maailman levyt