SAMULI SIIRALA
Myytti: Masennus ja ahdistushäiriöt ovat länsimaisia elintasosairauksia; niitä ei kehitysmaissa tunneta.
Fakta: Ihmiset masentuvat ja ahdistuvat ympäri etelän, Zimbabwesta Intiaan ja Kiinasta Chileen.
Pitkään pimennossa ollut ongelma on viime vuosina nostettu esille lukuisissa tutkimuksissa.
Kumppanin haastattelema intialainen psykiatri Vikram Patel toteaa, että mielenterveysongelmat muodostavat jopa 11 prosenttia kaikista sairauksista kehitysmaissa.
Teollisuusmaiden ongelma?
Mielikuva masennuksesta tai ahdistuksesta nimenomaan länsimaisena vitsauksena on vahva.
”Mainitut ongelmat liittyvät yhteisöllisyyden puutteeseen”, kehitysmaissa työskennellyt lääkäri Pirjo Lindfors kirjoitti
Helsingin sanomien Vieraskynä-palstalla marraskuussa 2006.
Lindfors antaa ymmärtää, että kehitysmaissa yhteisöllisyyden vaaliminen ja henkisesti vähemmän kuormittava elämäntapa ehkäisevät mielenterveyden ongelmia.
”On totta, että esimerkiksi sosiaaliset verkostot köyhissä yhteisöissä voivat suojata ihmisiä mielenterveyden häiriöiltä. He kuitenkin kohtaavat vakavia vastoinkäymisiä, kuten köyhyyttä ja fyysisiä sairauksia, jotka saattavat olla ylivoimaisia näille suojamekanismeille. Tuloksena saattaa olla huomattava määrä masennusta ja ahdistusta”, kertoo professori Vikram Patel.
Patel on alun perin kotoisin Intian Mumbaista. Hän on työskennellyt psykiatrina sekä Zimbabwessa että Intiassa, ja julkaissut lukuisia tieteellisiä artikkeleja mielenterveysongelmista kehitysmaissa.
Tällä hetkellä Patel toimii professorina arvostetussa London School of Hygiene & Tropical Medicine -yliopistossa. Hän myös johtaa mielenterveysprojektia Intian Goassa.
Patel kyseenalaistaa käsityksen masennuksesta ja ahdistuksesta pelkästään teollisuusmaiden ongelmana.
”On myytti, että vain menestyvät ihmiset, joiden elämä on hektistä, kärsivät näistä ongelmista.”
Elämä kehitysmaassa saattaa todellisuudessa myös olla paljon vaativampaa kuin länsimaissa.
”Elämän tahti on paljon kovempi naiselle, jonka pitää ruokkia viisi lasta, mutta jolla ei ole juoksevaa vettä eikä rahaa ruokaan, ja jonka aviomies on töissä kaupungissa satojen kilometrien päässä.”
Eri nimi, sama asia
Valmistuttuaan psykiatriksi Vikram Patel lähti Intiasta tekemään tutkimusta Zimbabween.
”Tuolloin minuun vaikutti suuresti antropologinen kirjallisuus, jonka mukaan monet mielenterveysongelmat olivat tietyn kulttuurin tuotteita tietyssä kontekstissa, eikä käsitteitä mielenterveydestä voida siirtää kulttuurista toiseen”, Patel valottaa.
”Tutkin sitä, mitä masennus merkitsee Zimbabwessa. Toisaalta paikalliset eivät tunnistaneet masennusta mielenterveysongelmaksi. Mutta toisaalta läheisesti masennusta muistuttava ja kärsimystä aiheuttava vaiva tunnettiin. Tulkitsin tämän niin, että ilmiö, jonka lääketiede kategorisoi masennukseksi ilmenee Zimbabwessa, mutta se ymmärretään siellä hyvin erilaisella tavalla.”
Vuonna 2001 lääketieteen aikakauslehti The Lancetissa julkaistussa artikkelissa todetaan, että Zimbabwessa ihmiset useimmiten kertovat päänsärystä ja väsymyksestä. Useat potilaat pitävät oireiden syynä liikaa ajattelemista; paikallinen termi kufungisisa yhdistetään artikkelissa masennukseen.
”On tärkeää ymmärtää tämä ero masennuksen käsittämisessä, jotta voidaan kehittää kulttuurisesti sopivia mielenterveysohjelmia”, Patel painottaa.
”Joitain psykologisia hoitomuotoja ei voi helposti siirtää kulttuurista toiseen. Esimerkkejä tästä ovat hoidot, jotka keskittyvät ihmisen mielen sisäisten ajatusprosessien reflektoimiseen. Tämä johtuu siitä, että monet ihmiset selittävät oireitaan ja kärsimystään konkreettisilla vastoinkäymisillä, joita he kohtaavat elämässään”, Patel analysoi.
Esimerkiksi Kiinassa on raportoitu hyvin alhaisia määriä masennusta. Lääketieteellisen antropologian tutkija Arthur Kleinman Harvardin yliopistosta kirjoittaa New England Journal of Medicine -lehdessä syyskuussa 2004, että monet masentuneet kiinalaiset puhuvat masennuksen sijaan fyysisistä oireista kuten kivusta tai huimauksesta.
Länsimaalaiset psykiatrit ovat kuitenkin nähneet psykologisia syitä näiden fyysisten oireiden taustalla. Eikö ole siis vaara, että kehitysmaiden ihmisten ongelmia psykologisoidaan länsimaalaisesta näkökulmasta?
”Toki on vaara. Toisaalta on yhtä vaarallista olettaa, että fyysisille oireille on fyysiset syyt ja jättää huomiotta oireiden psykologiset ja sosiaaliset yhteydet. Tärkeintä on löytää oikea tasapaino”, Patel toteaa.
Sairaus ruokkii sairautta
”Mielenterveyden ongelmat liittyvät läheisesti muihin kansanterveydellisiin ongelmiin kuten äitien ja lasten terveyteen ja hiv/aidsiin”, Patel kirjoittaa viimevuotisessa artikkelissaan British Medical Bulletinissa.
Tutkimukset ovat esimerkiksi osoittaneet, että monet intialaiset ja pakistanilaiset äidit kärsivät synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Riskitekijöinä pidetään esimerkiksi köyhyyttä ja alhaista koulutustasoa. Poikia arvostavassa Etelä-Aasiassa myös tytön syntymä lisää selvästi masennuksen riskiä.
Synnytyksen jälkeinen masennus aiheut-taa äidille kärsimystä ja vaarantaa myös lapsen kehityksen. Intian Goassa ja Tamil Nadussa sekä Pakistanin Rawalpindissä tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että masentuneen äidin lapsella on selvästi normaalia korkeampi todennäköisyys olla aliravittu.
Tutkimuksissa otettiin huomioon lisäksi muut sosiaaliset riskitekijät, jotka saattaisivat altistaa aliravitsemukselle, esimerkiksi perheen taloudellinen asema. Saman tyyppisiä tuloksia on saatu myös Jamaikalla tehdyssä tutkimuksessa.
Patel huomauttaa, että mielenterveydellä on yhteys aids-epidemiaan.
”Mielenterveysongelmat kuten päihteiden väärinkäyttö ovat riskitekijöitä hiv/aidsille, ja hiv/aids puolestaan aiheuttaa mielen häiriöitä kuten dementiaa ja masennusta”, hän kirjoittaa.
Kehitys kärsii, kun mieli järkkyy
Mielenterveyden horjumisella on laajoja sosiaalisia vaikutuksia.
Köyhyys on paitsi syy, myös seuraus. Köyhyyden on todettu altistavan mielenterveysongelmille sekä rikkaissa että köyhissä maissa. Zimbabwessa on todettu, että esimerkiksi nälästä kärsiminen altistaa masennukselle ja vaikeuttaa siitä toipumista.
Mielenterveyden ongelmat puolestaan vaikeuttavat työn tekemistä ja saamista, ja siten heikentävät ihmisen taloudellista asemaa entisestään, selviää Patelin artikkelista
British Medical Bulletinissa. Artikkelin mukaan yksityiset ihmiset kehitysmaissa maksavat itse melkein puolet mielenterveyden hoidon kuluista. Köyhyyden kierre siis saattaa jopa syvetä, jos saa sairauteensa hoitoa.
Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan mielenterveysongelmat ja köyhyys muodostavatkin häijyn kehän – köyhyys lisää mielenterveysongelmia, ja ne puolestaan lisäävät köyhyyttä.
Jos mielenterveysongelmilla on näinkin merkittäviä terveydellisiä ja sosiaalisia vaikutuksia, miksi ne jäävät vähälle huomiolle keskustelussa kehityksestä?
YK:n vuosituhattavoitteissa esimerkiksi vaaditaan köyhyyden poistamista, äitien terveyden parantamista ja taistelua hiv/aidsia vastaan. Kaikilla näillä on yhteys mielenterveyteen.
”Tämä on hyvä kysymys. Mielestäni yksi tärkeimmistä syistä on mielenterveyteen liittyvä häpeällinen leima. Kansainvälisissä kehitysyhteistyöpiireissä on myös vallalla myytti, että mielenterveys on ’luksustuote’ köyhien terveyden asialistalla”, Vikram Patel sanoo.
Mielen sairaudet
Maailman terveysjärjestön WHO:n vuonna 2003 julkaisemasta raportista selviää, että yleisimmät mielenterveyden häiriöt maailmalla ovat masennus, alkoholin liikakäyttö, skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö.
WHO:n mukaan yli 150 miljoonaa ihmistä kärsii masennuksesta ja esimerkiksi skitsofreniaa sairastaa noin 25 miljoonaa ihmistä. Jopa miljoona ihmistä tekee vuosittain itsemurhan.
Suomen mielenterveysseuran nettisivujen mukaan masennuksessa korostuvat muun muassa mielihyväntunteen väheneminen, univaikeudet ja itsetuhoiset ajatukset. Masennus eroaa normaalista alakuloisuudesta tai surullisuudesta siten, että masennuksessa negatiiviset tuntemukset jatkuvat viikkoja tai jopa kuukausia tai vuosia.
Skitsofrenia on mielenterveyden häiriö, jossa ihmisen käsitys todellisuudesta järkkyy. Suomalaisen lääketieteen perusteoksen Therapia Fennica -kirjan mukaan skitsofreniasta kärsivä ”ei erota mielikuvitusta todellisuudesta”. Hän usein myös vetäytyy sosiaalisesta kanssakäymisestä.
Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä masennusjaksot vaihtelevat niin sanottujen maanisten vaiheiden kanssa. Therapia Fennican mukaan maniassa ihmisen itsetunto nousee pilviin, ja hän saattaa käyttäytyä uhkarohkeasti.
Vuonna 2004 julkaistun tutkimuksen mukaan köyhissä maissa jopa 80 prosenttia vakavista mielenterveysongelmista kärsivistä ihmisistä jää vaille hoitoa.
Monissa maissa mielenterveysresurssien osuus terveysbudjetista on alle prosentin. WHO:n vuoden 2005 tietojen mukaan noin kolmasosalla maailman maista ei ole lainkaan erillistä mielenterveysbudjettia.
Tutkijat arvioivat, että mielenterveyden ongelmat aiheuttavat maailmanlaajuisesti yhtä paljon menetettyjä työpäiviä kuin moni yksittäinen fyysinen sairaus, vaikkapa syöpä.
Hoitoa halvalla
”Suurin ongelma länsimaisen psykiatrian soveltamisessa kehitysmaissa on se, että länsimaiset menetelmät vaativat korkeasti koulutettuja ja kalliita ammattilaisia”, psykiatri Vikram Patel kertoo.
Patel on useissa artikkeleissa kuitenkin painottanut, että tehokkaita hoitomuotoja voidaan hyödyntää varsin alhaisin kustannuksin myös köyhissä oloissa.
Esimerkiksi masennuksen hoidossa käytetään lääkitystä ja erilaisia terapioita. Nämä eivät lähtökohtaisesti ole kalliita.
Patel viittaa British Medical Bulletinin artikkelissaan kolmeen tutkimukseen, joissa on selvitetty masennuksen hoitoa Intiassa, Ugandassa ja Chilessä. Ugandassa saatiin myönteisiä tuloksia ryhmäterapiasta; Chilessä puolestaan ryhmäterapian ja masennuslääkkeiden yhdistelmä todettiin tehokkaaksi.
The Lancet -lehdessä vuonna 2007 julkaistun artikkelin mukaan lääkehoito muun muassa masennusta ja skitsofreniaa sairastaville maksaisi vuosittain 3 – 4 Yhdysvaltain dollaria asukasta kohden Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa. Etelä-Amerikassa hinta olisi 7 – 9 dollaria. Intiassa on todettu, että puolen vuoden hoitojakso masennuslääkkeitä maksaa noin 20 – 40 dollaria potilasta kohden.
Kiinassa on myös todettu perheeseen tai yhteisöön perustuvat hoitomuodot tehokkaiksi esimerkiksi skitsofrenian hoidossa. Perheen tai koko yhteisön tuominen osaksi hoitoprosessia muun muassa lisää lääkkeiden säännöllistä ottamista.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 6-7/2008
Muut Kumppani-lehden linkit