SUSANNA KARHAPÄÄ
Batulo Essak
Ulko-ovi käy tiuhaan. Batulo Essakin ja hänen poikansa, 9-vuotiaan Alexin, kolme huonetta ja keittiö täyttyvät ystävistä, koulukavereista, naapuruston lapsista.
”Meillä on aina avoimet ovet. Tänäänkin täällä on näköjään joku käynyt tekemässä läksyt”, Essak sanoo ja osoittaa vierasta koulukirjapinoa lattialla.
Somaliassa syntynyt, nykyään Hiv-säätiössä suunnittelijana työskentelevä Batulo Essak on asunut Suomessa jo 17 vuotta. Essakilla on kaksi ammattia: hän on kätilö ja sairaanhoitaja.
Aivan jokaisella ei ole asiaa kotiin. Vihamielisille ihmisille hän ei avaisi oveaan.
”Somaliassa on tosin sananlasku, joka kääntyy suomeksi suunnilleen niin, että ’tarjoa vihamiehellekin makein maitosi’”, Essak kuitenkin lisää.
Toisinaan hän kaipaa yksinäisyyttä, varsinkin väsyneenä ja iltaisin. Perheen molemmilla jäsenillä on omat huoneensa. Batulo Essakin huonetta hallitsee valtava ”prinsessasänky” ja suuri meikkipöytä.
”Kun poikani on mennyt nukkumaan, on ihanaa olla rauhassa ja lukea vaikka kirjaa tai katsella elokuvaa. Ei koko ajan pysty pelastamaan maailmaa, tarvitsee myös omaa rauhaa”, hän sanoo.
Vieraskoreus ruoan edelle
Essakin mielestä suomalainen käsitys toisen yksityisyyden kunnioittamisesta on hyvä asia.
Somaliassa täydellinen yksityisyyden puute ottaa toisinaan koville, ja silloin hänen tekisi mieli kieltää ihmisiä tulemasta sisään, kun ovet ovat aina ja kaikille avoinna.
”Perheeni sanookin minulle usein, että olet vieras täällä, et voi komennella näitä ihmisiä”, hän kertoo nauraen.
Essak totesi jokin aika sitten hämmentyneensä, että Somaliassa luovutaan vaikka omalle perheelle valmistetusta ruoasta vieraskoreuden vuoksi.
”Siskoni mies tuli kotiin ja toi viisi ystäväänsä mukanaan. He istuivat pöytään odottamaan ruokaa. Äitini oli valmistanut ruokaa liian vähän, ainoastaan talon asukkaille. Hän kuitenkin sanoi, että annetaan tämä ruoka vieraille ja ostetaan itsellemme myöhemmin ruokaa ravintolasta.”
Essak ihmetteli, miksi miehet eivät voineet mennä ravintolaan syömään. Hän oli jo menossa sanomaan heille asiasta, mutta äiti esti. ”Hän huomautti, että minun kulttuurini on muualta ja että enhän minä varsinkaan naisena voi vieraille miehille sellaista mennä sanomaan”, nainen muistelee.
”Pieni lapsi on paljon sylissä”
Somalialaisessa kulttuurissa kosketusta on paljon enemmän kuin suomalaisessa, jo pienestä pitäen.
”Pieni lapsi on paljon äidin ja sukulaisten sylissä, lähellä sydäntä. Lapsia myös kannetaan paljon vielä vähän isompinakin. Suomessa taas jo pienikin lapsi lasketaan lattialle yksin tai vauvaa työnnetään vaunuissa. Vaunut ovat ikään kuin rajana vanhempien ja lapsen välillä”, hän pohtii.
Batulo miettii myös sitä, että Suomessa lapsilla on jo vauvasta asti oma sänky.
”Somaliassa koko perhe saattaa asua samassa huoneessa, nukkua samassa sängyssäkin. Lapset nukkuvat paljon myös isoäidin vieressä”, hän kertoo.
Batulo Essak kertoo, että hänen poikansa on keksinyt hänelle sopivan rangaistuksen, jos äiti ei vaikka pidä jotain lupaustaan tai myöhästyy jostain sovitusta menosta.
”Jos Alex on minulle jostain vihainen hän vaatii minua rangaistukseksi ottamaan patjan huoneensa lattialle ja nukkumaan siellä. Se on ehkä peräisin siitä, että minäkin rankaisen häntä aina käskemällä hänet huoneeseensa”, hän nauraa.
Essak kertoo nukkuvansa yksin, mutta joskus Alex kömpii vielä yöllä herätessään hänen viereensä.
”Olen antanut hänen tulla, koska kohta hän kasvaa ja juoksee äitiä karkuun”, Essak nauraa.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 4/2008