KIRSI CHEAS
Jorge Eduardo Quiñonez Ponce
Espanjalaiset nauttivat kahvinsa seisten, tiskiin nojaten. Ihmismuurin läpi on vaikea päästä tekemään tilausta. Mutta astuessani sisään Madridin yliopiston metroaseman kahvilaan Jorge Eduardo Quiñonez Ponce huomaa minut heti. ”Tervetuloa! Iso maitokahvi? Tulee viivana! Haluatko kylmää vai lämmintä maitoa? Miten voit tänään?”
Perulainen Quiñonez, 31, hymyilee kaikille ja kyselee ripeän palvelun lomassa asiakkaiden kuulumisia riippumatta siitä, millaista kohtelua saa vastineeksi. ”Yhteen aikaan täällä kävi eräs mies, joka poltti kokonaisen sikarin tässä tiskillä joka aamu. Hän puhalsi kaikki savut suoraan kasvoilleni”, Quiñonez kertoo.
Muutenkaan Quiñonezin asiakkaat eivät osaa käyttäytyä kahvilassa. ”He sotkevat ja vaativat aina vain parempaa palvelua. He eivät osaa arvostaa työtä, jota teen.”
Mies lähti Limasta Espanjaan parempien elinolojen toivossa. ”Perussa opiskelin matkailua yliopistossa, mutta työtä ei riittänyt läheskään kaikille alan osaajille. Kilpailin sellaisten ihmisten kanssa, jotka puhuivat sujuvasti viittä kieltä!” englantia espanjan lisäksi taitava Quiñonez kuvailee.
Espanjastakaan hän ei ole löytänyt oman alan töitä. Ensimmäiset kuukaudet mies paiski työtä leipomossa. Töihin oli mentävä viikon jokaisena päivänä, työpäivä alkoi viideltä aamulla ja kuukauden nettopalkka oli 700 euroa. Eläminen Madridissa maksoi huomattavasti enemmän.
Uuteen maahan oli muutenkin vaikea sopeutua. ”Eniten minua järkytti Espanjassa se, miten miehet kohtelevat naisia. Jos Perussa joku lyö naista, tämän sukulaiset ja ystävät vaativat lyöjälle välitöntä rangaistusta. Täällä miesten väkivaltaisuudet painetaan liian helposti villaisella.”
Quiñonezin nykyinen kahvilatyö on huomattavasti edellistä parempi: palkkaa hän saa tuplasti ja sunnuntaisin voi pitää vapaata. Quiñonez ylennettiin kahvilan vastaavaksi päälliköksi, kun esimiehet huomasivat hänen asiakaspalvelutaitonsa.
Silti mies harkitsee paluuta Peruun. ”Pelkään, että täällä Espanjassa muutun yhtä välinpitämättömäksi kuin asiakkaani. Köyhyyden keskellä Perussa opin, että muita ihmisiä pitää kunnioittaa. Tärkeintä on tämän periaatteen ylläpitäminen, vaikka työ ei koulutustani vastaisikaan”, Quiñonez toteaa painokkaasti ja kääntyy hymyillen seuraavan asiakkaan puoleen.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 4/2008