JENNY KOTIRANTA

Jätteenlajittelijoille riittää Pekingissä työtä.

Kiinalaiset kuluttavat kolme miljardia muovipussia päivässä. Vuodessa tämä merkitsee 37 miljoonaa tynnyriä öljyä ja satoja tuhansia tonneja jätettä.

Vielä tänä päivänä jokainen pekingiläisessä marketissa pistäytyjä saa mukaansa läjän muovipusseja. Tuoretuotteet, pakasteet ja einekset pakataan erikseen. Myös huulirasvapuikko ja teippirulla saavat omat pussinsa. Tuulisina päivinä valkoisia muovikasseja pyörii kaupungin kaduilla ja tarttuu puiden oksiin.

Tilanne tulee muuttumaan kesäkuun ensimmäisenä päivänä 2008, jolloin uudet, ”valkoista saastetta” koskevat säännökset astuvat voimaan Kiinassa. Supermarketit, kaupat ja kioskit saavat myydä asiakkailleen ainoastaan vahvempia, yli 0,025 millimetriä paksusta materiaalista valmistettuja muovipusseja. Tätä ohuemmat pussit – suurin osa nykyisin käytössä olevista pusseista – kielletään kokonaan.

Shanghailainen 30-vuotias Shao Lun ottaa uutisen hyvillä mielin vastaan.

”Vanhemmille ihmisille tämä ei ehkä ole kovin mieluista, koska he joutuvat tuomaan omat kassinsa kauppaan. Mutta nuorempi sukupolvi ymmärtää, että tämä on ympäristön kannalta hyvä uudistus.”

Toistaiseksi vain jokunen yritys on vapaaehtoisesti kannustanut asiakkaitaan ympäristötekoihin. Walmartin myymälöissä Pekingissä on muovipussien sijaan myynnissä kangaskasseja, joihin on painettu vihreä iskulause ”ympäristönsuojelun tukeminen alkaa minusta”. Muutama muu yritys on jo lopettanut ilmaisten muovipussien jakelun.

Greenpeacen asiantuntija Yu Xing painottaa tavallisen kuluttajan panoksen tärkeyttä.

”Uskomme, että kiinalaisten tulisi tehdä enemmän ympäristön kannalta pieniä mutta merkittäviä tekoja, kuten lopettaa kertakäyttöisten muovipussien tai syömäpuikkojen käyttö”, Yu sanoo.

”Muovipussit ovat siitäkin harmillinen vaihtoehto, että niiden kierrättäminen vaatii resursseja, joita Kiinalla ei tällä hetkellä ole riittävästi. Sen tähden korostamme Greenpeacessa suuren yleisön sitoutumista ympäristöasioihin”, Yu Xing jatkaa.

Jätteenkierrätys suurbisnestä etelä-Kiinassa

Kiinan hallituksen tammikuinen päätös oli isku niille kymmenille tuhansille kiinalaisille, jotka ovat saaneet elantonsa muovipussibisneksestä. Vain vähän aikaa sitten lopetti toimintansa Kiinan suurin muovipusseja valmistava tehdas Suiping Huaqing Plastic. Yritys työllisti noin 20 000 työntekijää. Suurin osa sen voitoista tuli hallituksen kieltämistä ohuista muovipusseista.

Sen sijaan roskienlajittelijoille uudet säädökset tietävät lisää töitä. Kiinan valtioneuvoston nettisivuilla kerrotaan, että viranomaisten tavoitteena on rohkaista muovipussien kierrättämiseen sekä vähentää pussien polttamista tai hautaamista.

Muovin valtakuntana tunnettu Dongyangin kaupunki on erikoistunut muovijätteen lajitteluun ja jälleenmyyntiin. Rahtilaivat tyhjentävät kontillisia Euroopasta tuotuja muovipulloja ja -pusseja kaupungin hävitettäväksi. Osa roskista päätyy jätettä raaka-aineena hyödyntävien yhtiöiden käyttöön, osa poltetaan kaupungin ulkopuolella jättimäisissä kokoissa.

Dongyangin kaupungilla on periaatteessa tiukat säädökset jätteen kierrätyksestä ja hävittämisestä. Käytännössä viranomaisilla ei ole riittävästi resursseja valvoa lakien toimeenpanoa. Monesti jäteyritysten työntekijöillä on käytössään vain ohuet hengityssuojaimet jätteen prosessoinnin aikana. Jätettä raaka-aineena käyttävien tehtaiden päästöistä ei ole olemassa tarkkoja tilastoja.

Vuonna 2005 kansainvälinen media raportoi Dongyangin mielenosoituksista, joissa paikalliset vaativat saastuttavien ja asukkaiden terveydelle haitallisten tehtaiden lakkauttamista. Asukkaiden mukaan kemikaalitehtaat ovat saastuttaneet alueen maaperän ja juomaveden käyttökelvottomaksi sekä aiheuttaneet lukuisia keskenmenoja ja lapsille synnynnäisiä vammoja.

Roskienlajittelijasta jätekuninkaaksi

Myöskin Pekingissä jätteenkierrätys tarjoaa elinkeinon kymmenille tuhansille kiinalaisille.

Dongchengin kaupunginosassa kierrätys pelaa, tosin ei aivan viranomaisten kaavailujen mukaan. Doubanin asuinkompleksin pihalla on jätesäilöt orgaanisen- , seka- ja keittiöjätteen lajittelua varten. Säiliöiden ympärillä pyörii miehiä, jotka tarkastavat roskapussien sisältöä sitä mukaa, kun niitä kertyy. Muovi- ja olutpullot, sanomalehdet sekä kartonki katoavat nopeasti vetokärryn lavalle.

Ammattimaisia roskienlajittelijoita löytyy kaupungin jokaiselta hutong-asuinalueelta ja kadunkulmasta, useimmat ovat maaseudulta muuttaneita. Työ on heille jokapäiväistä, ylimääräiset kolikot säästetään pahan päivän varalle. Muovipullosta roskienlajittelija saa yhden maon (1 sentti), lasipullosta 3 maoa, ja puolesta kilosta sanomalehtiä 6 maoa. Parhaimmillaan roskia keräämällä voi ansaita 900 yuania (90 euroa) kuukaudessa.

Jätepinot myydään edelleen välittäjille, jotka vievät ne naapuriprovinssien kierrätysmateriaalia raaka-aineina käyttäville tehtaille. Muutamia vuosia sitten kuuluisuuteen nousi ”jätekuninkaana” tunnettu roskienlajittelija Du Maoxian, joka onnistui keräämään satojen tuhansien eurojen omaisuuden organisoimalla roskienlajittelun oman yrityksen alle.

”Roskien keräys muutti kohtaloni. En koskaan ajatellut että voisin olla jonkun pomo tai ajaa omaa autoa. En olisi uskonut tätä edes unissani”, lazi dawang eli jätekuningas Du kertoo Kiinan uutistoimisto Xinhualle vuonna 2005 antamassaan haastattelussa.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 4/2008