Botswana ponnahti World Economic Forumin (WEF) kilpailukykyvertailussa parikymmentä pykälää viimevuotista korkeammalle, sijalle 56. Saharan eteläpuoleisista maista ainoastaan Botswanan naapuri Etelä-Afrikka menestyi paremmin. Naapurukset eivät olleet ainoita Afrikan valopilkkuja.
134 maata paremmuusjärjestyksen pannut sveitsiläinen WEF kehuu Botswanaa jämäkästä taloudenpidosta, oikeuslaitoksen riippumattomuudesta ja korruption vähäisyydestä. Pyyhkeitä botswanalaiset saavat terveydenhuollon puutteista: hiv, malaria ja tuberkuloosi salpaavat maan kilpailukykyä.
Botswanan jo vuosikymmeniä jatkunut voimakas talouskasvu ei selity pelkästään maailman laajimmilla timanttiesiintymillä.
”Heimoyhteisöille rakentunut poliittinen järjestelmä on vakaa. Maassa on vallinnut edustuksellinen demokratia itsenäistymisestä saakka, vuodesta 1966”, maailmanpolitiikan professori Liisa Laakso Helsingin yliopistosta kiittelee.
Laakso muistuttaa, että timantteja löytyy muistakin Afrikan maista, mutta monissa niistä arvomineraalit ovat vain kiihdyttäneet konflikteja.
”Botswanassa luonnonvaroista saatavia tuloja on käytetty onnistuneesti infrastruktuurin kehittämiseen. Tulevaisuuden haasteena on talouden monipuolistaminen. Matkailu on yksi potentiaalinen kasvun alue”, Laakso arvioi.
Kaupalliset ja kulttuuriset kytkökset Etelä-Afrikkaan ovat antaneet botswanalaisille paitsi nostetta talouteen, myös itsetuntoa. Pieni maa on esimerkiksi arvostellut isompaansa, sotilasdiktatuuri Zimbabwea, ihmisoikeuksien laiminlyönneistä.
”On ilahduttavaa, että Botswana on halunnut ottaa myös alueellista vastuuta”, Laakso kiittelee.
Vakaat jättiläiset
Kehittyvistä jättiläisistä Kiina nousi ensimmäisen kerran kilpailukykyvertailun kolmenkymmenen kärkeen. Intia ja Venäjä sijoittuivat viidenkymmenen tienoille viime vuoden tapaan. Brasilia puolestaan paransi kahdeksan pykälää 64:nneksi.
Huikeaa talouskasvua ylläpitävä Kiina hyötyy paitsi kukoistavasta viennistä, myös valtavista kotimarkkinoistaan. Maailman suurin kansa on oppinut nopeasti kustannustehokkaat teolliset valmistusprosessit, mutta sen innovaatiomuskelit ovat vielä heiveröiset.
Nuhteita Kiina saa WEF:lta esimerkiksi pääomien liikkeiden rajoittamisesta ja koululaitoksen heikkouksista. Vertailun mittarit eivät ota kantaa Kiinan ympäristö- tai ihmisoikeusongelmiin, saati niiden vaikutukseen kilpailukykyyn.
Pari sijaa onnahtanutta Intiaa leimaa vastakohtaisuus. Liiketoiminnan puitteet ovat hyvää kansainvälistä tasoa, ja osaamista riittää: Intia suoltaa aivoja, insinöörejä ja tutkijoita. WEF kiittääkin Intiaa hyvästä innovaatiokyvystä, mutta moittii kilpailukykyä tukahduttavaa valtionvelkaa ja työmarkkinoiden jäykkyyttä. Myös lapsikuolleisuus on edelleen luvattoman korkea. Intialaisten olisi syytä käyttää aivojaan kattavamman terveydenhuoltojärjestelmän luomiseen.
Latinalaisen Amerikan priimus on Chile, joka sijoittui 28:nneksi viime vuoden tavoin. Maan talouden perusta on kunnossa, samoin infrastruktuuri. Jotta Chile voisi säilyttää kilpailukykynsä, WEF kehottaa sitä remontoimaan koulutusjärjestelmänsä.
WEF-raportissa surkeista surkeimpia ovat Tshad ja Zimbabwe. Kehnosti menee myös Aasian hännänhuipuilla Itä-Timorilla ja Nepalilla.
Kilpailukykyraportti etsii hyvinvointia
World Economic Forum julkaisi vuotuisen raporttinsa nyt 30. kerran. WEF:n kilpailukykymittari Global Competitiveness Index (GCI) ei jäljitä maailman halvinta paikkaa lenkkareiden valmistamiseen, vaan arvioi valtioiden kykyä luoda kestävää hyvinvointia kansalaisilleen. Esimerkiksi terveydenhuollon ja perusopetuksen taso ovat keskeisiä muuttujia.
Maailman kilpailukyvyn ykkönen on tänäkin vuonna Yhdysvallat. Suomi säilytti kuudennen sijansa. Kaikkiaan raportissa on mukana 134 maata, jotka tuottavat 98 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. Surinamia ja Suomea ei syynätä samoilla kriteereillä, vaan kriteerit suhteutetaan maan kehitystasoon.
WEF yhdistelee kilpailukykyindeksissä tilastotietoja ja yritysten johtajien haastatteluja. Yrityspomojen investointipäätöksillä on kauaskantoisia vaikutuksia kilpailukykyyn.
Tutkimuksen haastatteluosuudet tehtiin tammi-kesäkuussa 2008, ennen syksyn finanssikriisiä. Osa tilastotiedoista on parin, jopa kolmen vuoden takaa, joten raportin tuloksia kannattaa tarkastella varauksin.
WEF:n hallituksessa vaikuttaa taloustieteen eliittiä. Yksi heistä on markkinointijumala, kolmetoistakertainen kunniatohtori Michael E. Porter Harvardin yliopistosta.
Finanssikriisi sivaltaa öljytuloista riippuvaisia
Hätäisimmät olivat ruttaamassa World Economic Forumin kilpailukykyraportin tuoreeltaan roskiin, koska se ei ota huomioon lokakuista, Yhdysvalloista käynnistynyttä pankkikriisiä.
WEF:n Jennifer Blanke puolustautui huomauttamalla, ettei rahamarkkinoiden myllerrys vaikuta kilpailukykyraporttiin juurikaan: se perustuu pitemmän aikavälin analyyseihin.
Kansantaloustieteen professori Panu Poutvaara Helsingin yliopistosta on hieman toista mieltä.
”Esimerkiksi Kiinan ja Euroopan maiden kilpailukyvyn vertaileminen näissä olosuhteissa on hyvin vaikeaa.
Tilanne elää koko ajan. Mutta kehitysmaiden välisten erojen arvioimiseen WEF:n raportti soveltunee edelleen.”
Kehitysmaista ne, jotka saavat merkittävän osan vientituloistaan öljystä, joutuvat ikävään tilanteeseen kilpailukykymittausten kannalta.
”Hyvä esimerkki on Venezuela. Se on vahvistanut alueellista asemaansa öljytulojen avulla. Finanssikriisin myötä öljyn kysyntä hiipuu, hinta laskee, ja maan öljytulot vähentyvät voimakkaasti”, Poutvaara selventää.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 11/2008